United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kons' oli kumpikin puolellaan sovat suorinut ylleen, piiriin astuivat urot uljain taisteloinnoin, silmissään tuli tuima, ja kammahtui väki kaikki. Tuosta kun vastakkain liki tullut toist' oli toinen, kertaa kolme he syöksivät päin sekä iskivät yhteen.
Itse hän Nestorin luo, sotikansan kaitsijan, riensi; vaan majast' ulkona siell' liki tummaa purtt' uros uinui peiton pehmeän all', asevarjeet välkkyvät luonaan, kilpi ja peitsiä kaksi ja kiiltävä myös kypär' ynnä vyö korukirjainen, johon vanhus vyöttihe aina, joukkons' ensimmäisenä kons' urosurmahan taistoon sonnustautui; ei näet estänyt vaikea vanhuus.
Kons' eturinnass' otteli muut taminein taesorjin iliolaisten kanssa ja Hektorin myös asevälkyn, ampui taampana väijyen nää, ja se iliolaisten taisteloinnon vei, väen nuolet sai sekasortoon.
Kons' oli voitanut sill' ihon kukkean, suori jo kutrit, sorjat, loistavat, taivahiset, sekä päälakeansa riippuvat palmikot kaartelemaan pani kuolematonta.
Jos nyt muurien taa sekä porttien väistyn, moittii Pulydamas etumaisena, hän, joka neuvoi viemään kaupunkiin väen kaiken, kons' oli yllä tuo kovan onnen yö, jona nousi Akhilleus aimo. Kuullut en neuvoa, vaikk' ois onnekkaampi se ollut.
Säistäen soitollaan jumalainen laulaja lauloi karkelomaalla, ja kaks ilakoivaa myös kujeniekkaa teiskui temppuja tehden, kons' oli alkanut laulu. Vihdoin Okeanon ikivirran ouruavaisen kilven reunaa kiertämähän pani, kirjatun taiten.
Sua nähden näin, mä aattelen Mun omaa sieluain. Kuink' usein pilven kultaisen Hyvästi jättää sain! Kuink' usein synkkä, kolkko loi Yön synkän sydämmeen, Tul' äkkiään, vaan lähti, oi! Taas pois niin verkalleen! Vaan mentyään ja tultuaan Ne tunsin kylläkin: Ne usvahattaroina vaan Loi sielun kuvastin. Ja noista peilin valkeus Ja varjo aiheuu! Kons' lakkaa, lähde, hurmailus Ja aaltos rauhaantuu?
Mielt' ei muuttane mult' Agamemnon, Atreun poika, eikä akhaijit muut, kun paljas tyhjä on palkka katkeamattoman kamppailun vihamiehiä vastaan. Taistelit innoin tai koton' istuit, yksipä saalis; yksipä kunnia on, olit kehno sa tai uros kelpo; maineeton tai mainehikas saman kuoleman saapi. Mulla mi siit' etu on, jos sai kovat mieleni kestää, kons' yhä kamppailin minä antain henkeni alttiiks?
Valjakon valtasi koht' uromielen Tydeun poika, kumppanit viedä ne sai luo laivain kaarevalaitain. Kons' urot aimot Ilionin jo Dareen näki poikain, tään pois karkkoavan, tuon kaatuvan vaunujen viereen, kammahtui sydän heiltä. Mut päilyväsilmä Athene riehuvan Areen luo kävi, näin, kädest' ottaen, virkkoi: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten!
Ystävä, neuvot soi monet sulle Menoitios silloin, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse. Oltiin kumpikin läsnä, ma itse ja oiva Odysseus, 767 istuttiin saliss', ohjeet kaikk' isäs antamat kuultiin. Vankkaan saavuttiin näet Peleun valtiaslinnaan, miehiä nostattain väenruokkija-mailta akhaijein.