Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Itse hän Nestorin luo, sotikansan kaitsijan, riensi; vaan majast' ulkona siell' liki tummaa purtt' uros uinui peiton pehmeän all', asevarjeet välkkyvät luonaan, kilpi ja peitsiä kaksi ja kiiltävä myös kypär' ynnä vyö korukirjainen, johon vanhus vyöttihe aina, joukkons' ensimmäisenä kons' urosurmahan taistoon sonnustautui; ei näet estänyt vaikea vanhuus.
Noin hän riemuten huus; yö peitti jo surmatun silmät, pyörin runtelevin yli vyöryi vaunut akhaijein rinnass' ottelon uljaan; vaan heti Demoleonin, urhean taistelijan, Antenorin poian, Akhilleus kaatoi, peitsen työns ohimoon läpi vaskisen varjeen; kestänyt ei kypär' iskua, vaan läpi tunkihe tutkain murtaen luun sen alta, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan.
Noin järisyttäjä maan nyt akhaijein intoa kiihti. Johtoon Aiaan kummankin rivit suorihe vankat; moittinut eip' ois Areskaan, jos ois kera ollut, noit', ei nostaja miesten Athene; näät valioimmat sankarit vartoamass' oli joukkoa Hektorin aimon: keihäs keihääseen, limitysten kilpehen kilpi, suojus toiseen, mieheen mies, kypäriin kypär' yhtyi; heilahtaa kypär' ei hevin jouhinen, välkkyväharja voinut toiseltaan, niin sankea heit' oli parvi.
Kohti Akhilleus syöksyi myös, sydän kiihkoa tuimaa tulvillaan; poven eess' oli suojana kiiltävä kilpi, kaunis, taitehikas; kypär' otsallaan neliharja välkkyen nyökkyi; kultaiset kuvun ympäri jouhet hulmusi, joista Hefaistos ol' uljaan laatinut töyhdön.
Päästä jo tempasi pois kypärinkin Foibos Apollo; kalskuen polkea jäi kavioitten tuo kypär' uljas, huiskuvatöyhtöinen, neliharja, ja hurme ja multa töyhdön tahrasi.
Raastanut sinne nyt ois hänet itselleen ikimaineeks, ellei Zeun tytär ois Afrodite sit' äkkiä nähnyt; irti hän hihnan raasti, mi sonnin ol' isketyn nahkaa, tyhjäpä vain kypär' erkeni, jäi käden jäntevän valtaan. Viskasi viuhauttain varusäärten akhaijien keskeen tuon heti urho, ja maasta sen kumppanit ottivat oivat.
Surmaan Aineias Afareun nyt sorti, Kaletorin poian, kaulaan iski, kun päin tämä kääntyi, kärkevän peitsen; kallistui heti pää, kypär' irroten hältä ja kilpi maahan kieri, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Vaan nyt Deipyron ohimoon Helenos, liki syöksyin, Thrakian-miekallaan isoll' iski, ja pääst' etähälle viskautui kypär' irti, ja maasta sen korjasi kohta muuan Akhaian mies, vilinässä kun vieri se jalkain; mutta jo silmiä kaatunehen yö kaamea kattoi. Tuon näki tuskakseen sotaärjyinen Menelaos, uhkaten tuimaa peistä hän nosti ja päin kävi; joustaan jouduttaa Helenos koki vastaan, valtiassynty.
Tydeun poika hän kaikeltaan minust' on sotimieli, tuo sama kilpi on, tuo kypär' on neliharja, ne tunnen, myös hevot tunnen nuo, mut siltikin lie jumal' ehkä. Vaan jos on, kuin varon, ihminen tuo, raju Tydeun poika, noin jumalturvatt' ei hän raivoa; vaan liki seisoo kai joku kuolematon, utu kaihtava ympäri olkain, nopsan nuolenikin pois torjui, kääns ohi käymään.
Näät hänen kääntyissään kävi kilven reunahan jalka, peisten torjujan tuon, joka suojeli jalkoja myöten; siihen kommeltuin selin kaatui mies; kumakasti kalskahtain ohimoill' uron kaatuvan soi kypär' ontto.
Päivän Sana
Muut Etsivät