United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tallell' että siemen ois, Kun päivä taaskin voittaa Ja lämpii maat ja mantereet Ja suuri suvi koittaa. Liitto 1902. Kultainen kotiliesi, Sinulle laulelen, Taivaisen tulen suojus, Pyhäkkö rakkauden! Kun vaeltaja kaukaa Sen loimun havaitsee, Iloiten, laulatellen Hän tietään astelee. Kun työstään väsyneenä Koteutuu peltomies, Lämpöisen sylin hälle Levittää kotilies.
Mene sillä sitte kylätuomarille, ennenkun hän ajaa pois ja sanoo hänelle terveisiä minulta. Nyt ikään johtuu mieleeni, että minä näin hänestä untakin. Jos sopii, mene Pilgrimin luo ja sano hänelle, että minä odotan häntä kotona. Toivotan sinulle onnea, kun pääset omiin huoneisin. Minullekin tuntuu hauskalta, että sinulla nyt on oma suojus".
Puolipäivän aika lähestyi ja suojus täyttyi ryysyisillä miehillä ja vaimoilla ja vielä ryysyisemmillä lapsilla, jotka ostivat, myivät ja tinkivät vanhoja ryysyjä ja rikkonaisia talouskaluja. Väen tungos oli suuri ja töin tuskin pääsi Margery siellä kulkemaan. Seuratoveriansakaan ei hän löytänyt ja meni siis yksin ulos kadulle.
Siinä on resuinen silta, kaiteet kierot ja lahot. Sillan korvassa on pölyttynyt mylly ja entinen osuusmeijeri, joka on tehnyt vararikon. Myllyn jatkona on sirkkelisahan kenoharjainen suojus, ja sen edessä röykkiöittäin rimoja ja sikinsokin hirsiä ja pärepuita. Sillan yllä roikkuu puhelinlankoja monessa kerroksessa.
"Siellä on eräs suojus, jossa meillä on tapana nukkua, kun meillä ei ole kotoa, ja estääkseen sateen tunkeutumasta sisään kiipesi hän tikapuille ja taittoi sitten jalkansa." Tyttö nyyhki ja oli epätoivossa; kymmenen minuuttia oli hän seisonut jo siinä, mutta kukaan ihminen ei tullut heitä auttamaan tässä rajuilmassa.
Siinä oli vain katto, tai oikeastaan puoli kattoa. Halkaistuista pölkyistä hän teki sitten kaksi seinää ja laittoi avonaiselle puolelle nuotion. Sellainen on metsäseutulaisten keskuudessa vielä tätä nykyä tavallinen suojus. Kun se oli valmis, tuumi hän: "Enpä luule, että kauppias laski leikkiä; kyllä hän oli veitikkamaisen näköinen, mutta sellainenhan hän oli muulloinkin.
Syksyn kolkko, synkkä ilta kattaa kaupungin ja maan, raskahasti rannan aalto vastaa kuusten huminaan. Kuusten alla seisoo suojus, sepä kattotorvestaan sukkelasti suitsuttavi säkeniä ilmahan. Säkenet ne säihkyellen tuulen kanssa tanssivat, heloittavat hetken aian, tuikahtavat, sammuvat. Lämmintä ei niistä lähde, valkene ei valju yö, mut ne kertoo, kuinka siellä ahkera on alla työ.
Kun tuollainen haaska keksitään, tehdään ampumamatkan päähän suojus, johon asettuu yksi tai useampia metsästäjiä varustettuina ladatuilla pyssyillä. He odottavat karhua jälleen haaskalle aterioimaan. Tavallisesti se tuleekin vuorokauden tai parin perästä ja saa silloin surmansa. Monella muullakin tavalla voipi karhu joutua pelottoman metsämiehen saaliiksi.
Noin järisyttäjä maan nyt akhaijein intoa kiihti. Johtoon Aiaan kummankin rivit suorihe vankat; moittinut eip' ois Areskaan, jos ois kera ollut, noit', ei nostaja miesten Athene; näät valioimmat sankarit vartoamass' oli joukkoa Hektorin aimon: keihäs keihääseen, limitysten kilpehen kilpi, suojus toiseen, mieheen mies, kypäriin kypär' yhtyi; heilahtaa kypär' ei hevin jouhinen, välkkyväharja voinut toiseltaan, niin sankea heit' oli parvi.
Kädessä isäin tarmo; Ja rinnass' uskallus, Ja, sortuu väkivalta Ja voittaa oikeus. Kultainen kotiliesi, Sinulle laulan ma, Sä isäin mielen, hengen Ja tarmoni vartija! Maan kalleuden kätkö, Sa kehto vapauden, Taivaisen tulen suojus, Pyhäkkö rakkauden! Liitto 1902.