United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koppitoverit pitivät hänestä hänen iloisuutensa ja anteliaisuutensa vuoksi, ja siksi, ettei hän antanut perään päällysmiehille. Hän tunsi asetukset ja vaati niiden täyttämistä. Sentähden päällysmiehet eivät kärsineet häntä. Kolme viikkoa sitten oli vartija lyönyt palvelusvankia, kun tämä oli läikyttänyt kaalisoppaa hänen uuden virkapukunsa päälle.
Yksi seuran naisista se oli suuri veitikka kysäsi silloin äkkiä: Vaan ettekö koskaan tulleet ajatelleeksi, että tuo vanha vartija olisi itse voinut olla teihin mielistynyt ja oli mustankipeä siitä syystä, että te mielistelitte toista hänestä välittämättä. Seura remahti nauramaan, vaan kertoja vastasi tyyneesti: Teette mulle suuren kunnian, neitiseni.
Vähää ennen auringon laskua asetettiin vartija tähystelemään, oliko vielä ketään tulossa maantiellä. Prinssi huusi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?" Vartija vastasi: "Näen kukkasten kallistavan päänsä uneen, sillä yö on tulossa. Mutta ketään en näe tiellä tulevan." Taasen kysyi prinssi: "Ilta kuluu; vartija, näetkö ketään tiellä?"
Vapaudenajan kellotaululla pohjolassa osoitti viisari yhdettätoista tuntia vuorokaudesta, ja sen pitkä, myrskyinen päivä oli melkein lopussa, kun monet uskoivat sen olevan vielä keskipäivänsä auringon paisteessa. Ainoastaan siellä täällä seisoi vartija korkeassa tornissa, jossa ihmisten häärinä ei näköalaa sulkenut, ja tarkasteli, sydän täynnä levotonta odotusta, merkkien tarkoitusta.
Hyvästi nyt ja ole valpas vartija.» »Valpas vartija!» ajatteli nuori soturi, kun hänen oppaansa oli poistunut omituisen hiljaa hiipivin askelin ja kadonnut sivuovesta tapetin taakse. »Valpas vartija! Ketä täällä sitten tulee vartioida ja ketä vastaan?
Katsos vanhusta kun hulttaantui, sanoi punatukkainen niinkuin vartija olisi hyväelläkseen häntä lyönyt. No, joutukaa siitä! Mars kirkkoon. Maslova ei ehtinyt vielä sukiutua, kun tirehtööri saapui saattajinensa. Aamuhuutoon! kiljasi vartija.
Tänne ei saapunut yhtään muuta ihmistä kuin vartija, jonka huostaan vanki oli uskottu, ja paitsi hänen raskaita askeleitaan ei kuulunut tänne muuta ääntä kuin kaijakan ja naakkojen huudot tahi Vanajaveden aaltojen loiske, kun myrsky niitä ajoi kallioita vastaan, joiden päälle linna oli rakennettu.
Mitäs nyt rähiset. Saakos noin... Ei, ei, minä pyydän antakaa olla, sanoi Nehljudof. Se muuten unohtaa missä ollaan, sanoi vartija. Ei, ei, älkäähän huoliko, odottakaa, sanoi Nehljudof. Vartija meni taas ikkunan luo. Maslova istui jälleen. Hän katsoi alas ja puristi lujasti pienet kätensä ristiin. Nehljudof seisoi hänen vieressään eikä tiennyt mitä tehdä. Et sinä usko minua, sanoi hän.
Ja kun talkooväki pitkien pöytien ääressä hyvällä ruokahalulla ryhtyi ruoka-aineiden kimppuun, niin kävi sekin ainakin yhtä sujuvasti ja yhtä rotevasti kuin äskeinen niittäminen. Musti, talon valpas vartija, rupesi pihalla haukkua vonksuttamaan. Kaikkien silmät kääntyivät ikkunoihin. Aivan oikein!
"Tahtoisin heittää silmäyksen heihin, ja katsoa ovatko ne todellakin sama mies ja vaimo, joita minä vartijoin eilen aamulla odotushuoneessa", sanoi Lomaque, tarttuen kädellään kopin oveen, juuri samassa kun virkatoimessaan oleva vartija rupesi sitä kiinni panemaan. "Katsokaa sisään, niinkuin tahdotte", sanoi mies.