United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puheenjohtaja nosti päänsä ja rupesi taas kyselemään. Oletteko ennen olleet syytettynä? En, vastasi Maslova hiljaa, huoaten. Oletteko saaneet syytekirjan jäljennöksen? Olen. Istukaa, sanoi puheenjohtaja.
Ja isännimenne? Minä olen laittomasta avioliitosta, sanoi Maslova. Kuinka on teitä sitten risti-isän mukaan kutsuttu? Mihailovaksi. »Ja mitä ihmettä on hän voinut tehdä?» ajatteli Nehljudof vaan, vaikeasti hengittäen. Mikä on sukunimenne? jatkoi puheenjohtaja.
Ei Maslova tarkalleen tiennyt, mitä ominaisuuksia Simonson nimenomaan hänessä oli löytänyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pettäneeksi häntä, koetti kaikin voimin herättää itsessään parhaimpia ominaisuuksia, mitä suinkin taisi mieleensä kuvailla. Ja tämä seikka pani hänet koettamaan saavuttaa niin suurta hyvyyttä kuin suinkin mahdollista.
Paranemaan päin oleva, kurkustaan sidottu, häneen katsova poika rupesi nauramaan, ja silloin Maslova ei enää voinut pidättää, vaan istui vuoteen laidalle ja purskahti äänekkääseen ja niin makeaan nauruun, että se tarttui useampiin lapsista; mutta sisar huusi hänelle vihasesti: Mikäs nyt naurattaa? Luuletko olevasi siellä, mistä tulit! Mene hakemaan annoksia.
»Kuinka kummallinen hän on tällä kertaa», ajatteli Nehljudof ja aikoi juuri tulla omaan asiaansa, kun Maslova rupesi taas puhumaan. Niin, kuulkaapas. Siellä meillä on eräs semmoinen mummo, että tiedättekös kaikki oikein ihmettelevät.
Nyt kävi valamiesten päätöksestä esiin, että Maslova ei ollut varastanut, ei ollut ryöstänyt ja kuitenkin oli myrkyttänyt ihmisen ilman mitään näkyvää tarkoitusta. Katsokaas mitä järjettömyyksiä ne ovat sieltä tuoneet, sanoi hän vasemmalla puolellaan istuvalle jäsenelle. Siitähän seuraa pakkotyötä ja kuitenkin hän on syytön. No kuinka hän nyt olisi syytön, sanoi ankara jäsen. On kun onkin syytön.
Maslova vaikeni ja ottaen astiat meni minne oli käsketty, mutta katsahdettuaan sidottuun poikaan, joka ei saanut nauraa, purskahti jälleen nauruun.
Teidän asianne tulee pian esille ja minä toivon, että tuomio kumotaan. Kumotaan tai ei, nyt se on yhdentekevää. Miksi: nyt? Niin vaan, sanoi Maslova vilkaisten kysyvästi Nehljudofiin. Nehljudof ymmärsi tämän sanan ja tuon katseen niin, että Maslova tahtoi tietää, pysyikö hän päätöksessään vai oliko sen muuttanut hänen kieltämisensä jälkeen.
Mutta hän, Maslova, ollen viehättävä nainen, saattoi joko tyydyttää taikka olla tyydyttämättä tätä heidän haluansa, ja sentähden hän oli sekä tärkeä että tarpeellinen ihminen. Koko hänen entinen ja nykyinen elämänsä todisti tämän katsomuksen oikeaksi.
Katsos vanhusta kun hulttaantui, sanoi punatukkainen niinkuin vartija olisi hyväelläkseen häntä lyönyt. No, joutukaa siitä! Mars kirkkoon. Maslova ei ehtinyt vielä sukiutua, kun tirehtööri saapui saattajinensa. Aamuhuutoon! kiljasi vartija.