United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
No hyvä. Tiedättekös mitä, herra valtaneuvos, jos olisin ilkeä, voisin luulla, että te tulitte
Hän tunsi itsensä yht'äkkiä hyvin jalomieliseksi, lauhtui heti ja huusi tuolla puoleksi hävyttömällä puoleksi leikillisellä äänellä, joka sopi niin hyvin hänen naamaansa: Tiedättekös, pojat, huusi hän tovereilleen, tuolla vanhalla härällä on sekä sarvet että sorkat. Siitä olisi saattanut tulla mies maailmassa, jos olisi herrain pariin joutunut.
Hän vilkaisi nuoriin ja virkkoi: »No, mitä sanotte? Kaikki alkaa käydä hyvin!» Hän kävi käsivarteeni ja vei minut alas baaripöydän luo: »Nyt tahdon opettaa teille maailman parhaan cocktailin ainekset: maraskino ja crème de menthe! Puoleksi kumpaakin. Siinä vasta resepti! »Tiedättekös, nyt vasta sain parooni von Felseneckiltä kuulla, että Efesos, mihin me matkustamme, onkin raunioina.
Sillä tavoinhan täytimme herra Porthoksen pyynnön, hän kun oli käskenyt meidän toimittamaan kirjeen perille; eikö niin? Niinpä niin. No, tiedättekös, herra, kuka tuo ylhäinen nainen sitten on? En; minä olen kuullut herra Porthoksen puhuvan hänestä, siinä kaikki. Tiedättekö, kuka tuo luuloiteltu herttuatar on? Sanon vielä uudestaan, en tunne häntä.
Näitä ja monia muita muistellessa kului päivä puolisiin, istuessamme vanhan »emerituksen» kanssa, hän kertoen ja minä muistiinpanoja tehden. Totisten asiain sekaan tuli aina jokin hupainenkin kasku. Päivällispöydässä kysyi hän yht'äkkiä: »Tiedättekös, miten minä pääsin kappalaiseksi Ilmajoelle?
"Tiedättekös," sanoi Juoseppi, juosten Annan tykö, "minulla on nyt yksi, kaksi, kolme isää; tuossa he ovat kaikin kolmin!" "Se on hyvä, mutta nyt pitää Juosepin menemän maata," käski äidenisä.
Pääasia, että Mikko sai Anna Liisan. En huoli muusta mistään. Terveisiä kirkosta! Nyt ne sieltä pudotettiin alas saarnastuolista että rumahti. MIKKO. Vai oikein rumahti! PIRKKO. Olisit ollut kuulemassa, Johannes. Kirkko oli, tiedättekös, täpösen täynnä väkeä, ja niin hiljaa olivat kaikki, kun näiden nimiä mainittiin, että olisi kuullut nuppineulan lattiaan kilahtavan.
"Hyvää iltaa mummo, hyvää iltaa äiti ja sinä olet kai Priita Stiina?" sanoi vieras tytölle, joka niiasi niin syvään kun suinkin oli opetettu. "Oi, hyvänen aika! Antti Pietari! Antti Pietari!" huudahtivat kaikki ja syöksyivät hänen ympärilleen kuin unesta heräten. "Niin, teidän entinen Antti Pietarinne," sanoi hän ja syleili heitä kaikkia. "Jumalan rauha! Tiedättekös, äiti, nyt jään tänne yöksi."
Jokainen näistä "piruista ja perkeleistä" piteli molemmilla käsillään lujasti lakista kiinni eikä kääntänyt silmiänsä akkunasta, jossa näkyi Martin Petrovitsh'in vartalo. Hiukkaa vähemmin aristelivat palkkalaiset. "Tiedättekös mitään" kiljasi heille ispravnikka, "mikä estäisi Martin Petrovitsh Harlow'in ainoita ja laillisia perillisiä ja tyttäriä tulemasta hovin omistajiksi?"
Minä toivotan kaikille ja itsekullenki kaikkea mahdollista hyvää, ketään eroittamatta." Tosin ei ymmärretty, mitä ompelia tällä tarkoitti; mutta kuitenki todistivat he kaikki, että on aina osottainnut hyväksi ja hyväntahtoiseksi kaikille ihmisille. "No! tiedättekös mitä minä sanon?" lausui ompelia, loistavin silmin, "minä en sano muuta kuin pappila ja Myllärin Elsa.