United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ottaa nähdäkseen noin paljo vaivaa jumalansanan tähden, niin ehkä sen kerran vielä ilolla löytää edestään. Eikä minun, vanhan syntisen, elämässäni tähän asti suinkaan ollut liian paljo tällaisia valokohtia. Myönnyin siis, ja lähdettiin rantaan. Vene oli jäätynyt teloilleen, että tuskin sain sitä irti. Työnsin sen jään reunalta veteen.
Minä kuolen! huusi neiti de Lynar kovin pelästyksissään, kun tunsi uppoavansa. Mutta hänen asemansa ei ollut vaarallinen, sillä nojatuoli yksin riitti hänet pinnalla pitämään. Pahempaan pulaan joutui kreivi Bertelsköld, koettaessaan estää tuolia kaatumasta. Joka kerta, kun hän yritti turvautua jään laitaan, murtui siitä palanen toisensa perästä hänen allaan.
Me lähetämme lapset kelkan kanssa kylään poikki jään; iltaan ne kyllä ennättävät takaisin." "Kunhan vaan ei olisi susia jäällä!" arveli vaimo. "Minä annan Tanelille hyvän sauvan", sanoi ukko. "Kyllä hän pitää puolensa." Niin kävikin; pikku Taneli läksi siskonsa Annin kanssa kylään ostamaan leipää ja maitoa.
Lapsi ei epäillyt hetkistäkään, ett'ei äiti olisi ollut oikeassa siinä, mitä teki, vaikka hän ei voinut aavistaa syytä siihen, mutta hänen sydämessään tuntui mitä syvin sääli isää kohtaan, ja vaikka poika rajattomalla rakkaudella oli äitiin liittynyt, olisi mieluisammin mennyt hänen kanssansa, jos hän olisi seurannut itsekkäistä haluansa, niin voitti hän nyt kuitenkin sankarimielin itsensä, kuivasi silmänsä ja meni päättävällä ryhdillä isän luo, sulki käsiinsä hänen käsivartensa ja sanoi: Minä jään sinun luoksesi, isä, jos minä saan?
Vaan jos henki kukkimaan puhkee Pinciolla, sen ei kukkain kuolla tarvis pohjan puolla. Kesken talvipakkasta voipi kansa kukkia, kesken hankien ja jään kantaa henki tähkäpään, kantaa kukat helmikuun, niinkuin Pinciolla. J. H. Erkko. Kun voisin. Ylhäinen metsästäjä näin lauloi kulkeissaan: "Oi teitä laakson lehdot, kanervat kangasmaan, puut pienet, puolan varret ja korven mökkinen!
No niin, herra majuri, minä seuraan siis teitä. Te tiedätte paremmin, mikä sopii. Minä jään teidän luoksenne. Mutta, rakas majuri, ottakaa toki toistaiseksi rahani. Tänään tai huomenna on asianne ratkaistu. Te voitte saada rahoja koko joukon. Teidän täytyy sitten antaa ne korkoineen takaisin. Minähän teen sen vain korkojen takia. v. Vaiti siitä!
Hänen täytyi tällä hetkellä ponnistaa kaikki sielunkykynsä voidakseen olla heittäytymättä miehensä syliin ja ollakseen sanomatta: minä jään luoksesi! Mutta hänen täytyi voittaa sydämensä.
Ne tempaavat takaisin tuhoisiin ryöppyihinsä jään jäännökset, joita sitte sylissään hierovat ja jauhavat, murskaavat ja sotkevat, alliparvien niille valittavaa kuolinvirttä veisaellessa. Ihanana ylenee rohkeapiirteisten vuorien välistä uusi päivä. Sen lämpimät säteet saattavat viimeisetkin särmikkäät jääneulaset toisistaan irtaantumaan.
Millä taivutan vanhempien sydämet minun puoleeni?" Näitä kysymyksiä mietti ja aprikoitsi hän mielessään. "Kirjoitanko Leenalle? Koetanko kirkkotiellä onneani? Paha kyllä, etten mennä suvena sitä tehnyt, kun kaksi kertaa olin Leenan seurassa; mutta onneani pitää minun koettaa, muutoin lentää lintu pesästä, ja minä jään sitä katsoa ällistelemään."
Tai, jos jään eloon, eikö mahdollista, Ett' yön ja kuolon hirmukuvitukset, Ja lisäks paikan kauhut, holvi tuo, Tuo vanha kätköpaikka, johon monta Vuos'sataa peräkkäin on sullottu Luut kaikkein esivanhempaini; jossa Verinen Tybalt, hiljan haudattuna, Lahoaa käärinliinoissaan; ja jossa Kesk'yöllä aaveet elämöivän kuuluu, Voi, eikö mahdollista, näin jos kesken Ma herään tunkkaan ilkeään ja parkuun, Kuin maasta revittyjen katkojuurten, Jok' ymmärryksen kuolevilta hurmaa, Voi, jos ma herään, ympärillä kaikki Nuo hirmukauhut, enkö tule hulluks, Ja hurjast' ilakoitse isäin luilla, Ja Tybaltia revi liinoistaan, Ja raivossani raajall' iso-isän, Kuin nuijall', aivoani huimaa pirstaa?