United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toloska sanoi, että heidän on niin hyvä asua noissa uusissa puulaakitaloissa, että jokaisella on oma tramppi nimittäin kahden toisen perheen kanssa, mutta pienet tampurit ja valoisat huoneet ja lämpimät, vaikka ovat ihan uudet, ja niin suuri piha, että lapset saavat leikkiä ja mellastella. Ei kukaan hauku eikä härnää.
Isäntä oli myötään väkinensä hommassa uuden kartanon rakennustyössä hirsiä ja muita rakennusaineita hankittiin pitkin talvea. Talvi kului erinäisittä tapauksitta. Toukokuun lämpimät päivät ja valoisat yöt vuodattivat uutta elämää ei vähemmin ihmisen sieluun ja ruumiin kun kivikkokorpeen.
Ma tiedustin tädit ja mummot Ja pitkäpiimäiset muut; Ja ma pentua kysyin, jonka Niin kiltisti luskutti luut. Myös naitua kultaa ma kysyin, Noin sivumennen vaan; Sain ystävällisen tiedon, Ett' oli hän viikoillaan. Ja onnea toivotin silloin Ja sievästi sammalsin, Ett' terveiset lämpimät multa He veisivät tuhansin.
Tuskin oli nämä sanat lausuttu, kun kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld tunsi kaksi pehmeää käsivartta kietoutuvan kaulansa ympäri, ja kyynelet, lämpimät kuin suloisin kesäsade, tippuivat hänen poskilleen. Se oli niin odottamatonta, niin kummastuttavaa, ettei kukaan noista neljästä voinut pitkään aikaan hiiskua sanaakaan.
Vienosti lähestyi häntä laulu; pian eroitti hän sanat ja sai selville ajatuksen: Bård säpsähti; hän tunsi jo äänen. Pensastossa ratisi. Naurua kuului, ja pähkinäpuun oksien väliltä pilkisti esiin punaiset ja lämpimät kasvot iloisessa hymyssä; paksu tummanruskea tukka putosi alas ja oli tiellä. Gunhild se oli. Bård seisoi ja tuijotti ikäänkuin epäillen omia silmiään.
Emäntä ja Hetvi kiirehtivät herraa peittelemään rekeen, ja Pojun ottaessa ensimmäistä askelta he kuulivat herran suusta lämpimät kiitokset. Herran raskas pää nyökähti kiitosten mukana. Kun herra oli mennyt, niin kaikkien mielestä oli kummallinen tyhjyys jäänyt taloon. Seisottiin tienhaarassa. Takana oli autio tyhjyys, ainoastaan kuva siitä suuresta herrasta.
Nyt kirkkaast' aurinko armas loistaa, Nyt säteet lämpimät hangen poistaa, Nyt leivo hellästi laulelee, Nyt kevät luoksemme rientelee. Viel' äsken pilvinen taivas, ilma, Nyt sininen on kuin siskon silmä Niin hellä kuin emon rukous On taivaan juhliva kauneus. Mä läksin portille suotta luulen, Ja tunsin vilposen aamutuulen, Ja kuulin laulavan leivosen, Ah kuinka siit' olin riemuinen!
»Ja kuitenkin minä tahtoisin sen tietää koetella hänen rakkautensa syvyyttä!» »Etkö ymmärrä että se olisi raakaa, että sen täytyy loukata sellaista tyttöä?» »Mutta sehän on vain kysymys, vain leikillä!» »Leikillä...? Onko se sellainen leikin aihe?» Ourut purojen pohjiin painuivat, mutta taivaalla purjehtivat lämpimät pilvet. Kummat ourut koskina kuohuivat.
Jos hän hyökkäykseen kumminkin ryhtyisi, kyllä valmistettaisiin hänelle »lämpimät tervetuliaiset.« Heittäytymättä turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen kesken, että jos kohta heidän lukunsa oli vähäisempi, joku onnellinen sattuma sallisi heidän yllättää villit tai oikeammin sanoen pelastua näiden kynsistä.
Mutta köyhän aarteet pysyvät aina kaikkein kalliimpina. Ne lämpimät auringonsäteet, jotka loistavat helevien viinimarjan-lehtien lävitse avonaisesta akkunasta, ovat ihanammat, kuin kaikki nuot suljetun akkunan juvelinkaltaiset Venetian lasit, jotka nyt punaavat T:ri Lutherin Selityksiä, jotka Gottfried äsken jätti auki akkunalle.