United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja sitä tahdot minua uskomaan!" huudahti hän, nauraen kuivaa naurua, "sinä luulet, ett'en minä ymmärrä, että jos niin olisi, jos sinä et todella olisi vain täynnä romantisia houreita, niin sinä aikoja sitten olisit käyttänyt valttejasi ja heittänyt ne esiin. Sinulle ei voisi olla muuta kuin makea haju, kun näkisit minunlaiseni vihatun olennon paneteltuna ja mustattuna!"
Enkä minä oikein tiennyt oliko se naurua, vai liekö ollut itkua. HYV
Peliä, onnenkauppaa, Juonta ja keinotusta, Harvoin rehtiä, totta On tää elämä musta. Voititko? naura, naura Tuttavas tappiota, Naurua ansaitseekin Elämän tyhjä sota! Tyhjäkö? jotakin voittaa, Päättänyt ken on pelin: Maailman tappioista Kylläisnä kääntyy selin. Wien 28/11 Poikanen, astuit puikkosen Pienehen jalkahasi. Siit' elä itke, haavasen Hoitavat vanhempasi.
Hovilainen käveli pää kekassa kuin ainakin, hieroi käsiänsä ja oli hyvillään. Hänen uhkailunsa, että häpeä oli kääntyvä Hannulaiselle itselleen oli toteutunut. Juuri kun hän mietti miten voisi välttää ihmisten naurua tuon häpeällisesti rauvenneen naittamis-tuuman johdosta, juuri parhaiksi sattui tuo tapaus, mikä korvasi hänen kunniansa ja saattoi naurajat hänen puolellensa.
Te otitte ensimäisen askeleen miksi siis nyt..." "Mahdotointa, mahdotointa! Ikäänkuin minä tahtoisin hänestä riippua." "Oi, hyvä Nastjenkani", vastasin minä, voimatta salata naurua, "ei toki, ei. Te olette oikeassa, koska hän on antanut lupauksen teille.
Sitten seurasi jälleen tuo tavallinen Vapunpäivänäytäntö: puhetta, naurua, simaa, hälinätä, tungosta, ylioppilaslaulua, lämmitettyä viiniä, j. n. e. Yht'äkkiä laulu alkoi taas: "Ah, pois sä mielit, kulta!" Voi, luoja! Miksi he valitsivat tuon vanhan laulun? Sehän oli laulu niiltä ajoilta, jolloin Anna vielä oli nuori, jolloin hän eli. Anna istui kuin lumottuna.
He sotkivat taitavasti oikeusjutun, minkä Jackson nosti sairashuoneesta päästyään. Yhtiöllä on palveluksessaan sangen eteviä lakimiehiä, näettekös.» »Te ette ole kertonut koko juttua», sanoin vakaumuksella. »Tai ehkäpä te ette tunne koko asiaa. Kenties hän oli röyhkeä.» »Röyhkeä! Haha!» Hänen naurunsa oli Mefiston naurua. »Taivaan Jumala! Röyhkeä! Kätensä menettänyt mies!
Kuuleppas, mitä sanon minuun tulee aina semmoinen omituinen väristys, kun katselen tuota ja ajattelen hänen veljiään, hevosmiehiä, jotka ovat kimpussamme siellä kotona. Minusta näyttää, että kuu päästi samanlaisen naurun kuin minäkin. Se ei ole hyvää naurua! Maria sanoi hiljaa: Etkö sinä usein toivo, että olisit nyt kotona taistelemassa tuota vastaan? Samalla hän osotti sormellaan.
Ah, painaa... Katsos, tuolla toisella puolella on enemmän, mutta kyllä taas kohta tulee toiselle lisää ... nauraa outoa naurua. Istuu sitten pöydän ääreen. Lempeästi: Mikäs teitä nyt painaa, ystävät? IS
Naurattaa esim. tahtoo meitä, kun näemme tyttösen mainittuna kanaksi tahi hanheksi. Mutta raittiista luonnon-ihmisestä eivät semmoiset sanat tunnu loukkaavilta. Vertaahan Kreikankin runous, naurua pelkäämättä, sankareitansa milloin aaseiksi, milloin pässeiksi.