Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Kello yhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun menin aukaisemaan, niin putosi kamreeri kynnykselle kuin mikäkin mytty, ja samassa kuulin poisjuoksevien askelia ja hiljaista naurua ja kikattamista. Rouva tuli sitten ja talutti hänet sänkykamariin ja en minä sinä yönä olisi tahtonut olla kamreerin sijassa, se on nyt vissi. ONNI. Ha ha ha! No, en minäkään!
Hanna tunsi itsensä vieraaksi heidän seassaan; eipä hän heitä tuntenutkaan paljon muuta kuin nimeltä. Niillä puhetta riitti ja naurua. Välistä he lauloivatkin sekaäänisesti ja hyvin se sointui. Heillä oli harjaantuneet äänet, eivätkä he milloinkaan epäilleet. Kun joskus meni väärin, he vaan nauroivat. Päivä paistoi ja selällä kävi raikas tuuli.
Naurua ja rähinää kaikui kaikkien korvissa. Muutamia asioitsijoita ja kirjureita istui punssipullojen ääressä ja pelasi tynnörin pohjan päällä sillistä, joka vielä oli kaukana merellä. Aina vähän väliä virkistivät he itseään menemällä sisään ja pyöräyttämällä jonkun kerran ympäri permantoa.
Kaipaatko milloin pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi, istuen illoin, tuntien hiljaa maatuvas maaksi, kun kaikki haipuu kaunis niin kauas ja päämäärä pyhä vitkahan vaipuu, vaikka sa korkeelle kurkotat yhä? Nauratko koskaan silloin sa naurua ivan ilkamoivan? Säikytkö, joskaan kuule et muuta kuin oman äänes soivan? Painatko pääsi silloin sa peljäten, kulmilta harmaan?
Jos raapit pois ne, hävität parhaan mikä sinussa on." Tällä tavalla he häntä härnäsivät, ja hän puolustautui purevasti, herättäen hovilaisissa yleistä naurua. Caesar taputti käsiään, huusi "Macte!" ja kiihoitti jatkamaan sanasotaa.
Olipa onni, ettei hän ollut sulkenut ovia ja lähtenyt. Mitä vielä, päinvastoin, minä kun tulin, luulin ensin, että talossa on kestit: kuulen naurua, kikatusta, mitä vilkkainta konversatsioonia. Avaan oven saliin, ei ketään. Vierashuoneessa! ajattelen. Rykäsen: psiuh, kuuluu kuinka kaikki vieraat hajoovat niinkuin akanat tuuleen.
Seisoi sitten jälleen eräässä kellarikahvilassa, nojaten ja lepuuttaen vaivaista selkäänsä pöydän reunaan: istumapaikkoja ei täällä ollut. Mietiskeli siinä, silmät vetisinä. Kapusi uudestaan kadulle. Ja kömpi sitten puistokäytävän penkille. Illalla hän ilmestyi Mimmi Byskatan oven taakse. Siellä oli nyt remua, naurua, äänten porinaa. Joku herra heilui pystyssä, lasi kädessä.
Se oli pieni tupa, jossa oli ainoastaan kolme huonetta, mutta siellä oli aina hauskaa ja sieltä kuului puhetta ja naurua, olipa päivä pilvinen tahi aurinkoinen.
Aina oli naurua ja iloa hänen ympärillään! Ilma alkoi selvetä, hopeanhohtava pumpulin kaltainen sumu levisi taivaalle ja pilvien raoista pilkoitti sinitaivas. Näytti tulevan kylmä ja tuuli puhalsi idästä. Tämä äkillinen muutos synnytti uutta eloa, uutta toimea! Saarilla, laivoilla ja kaikkialla maalla vilisi kansaa.
Mustalaisen kunnioittaessa tätä tarjoilupaikkaa läsnäolollaan, syntyi salissa aina naurua ja iloisuutta, mutta sitävastoin suuttumusta ja pahaa mieltä tiskin takana, missä oli isännän paikka.
Päivän Sana
Muut Etsivät