Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025


He kaikki virttä veisaavansa luuli, Vaikk' ainoastaan vanhat sanoin kiitti, Ja nuoret sydämmensä tunteet liitti, Niin Herra kaikkein neljän äänen kuuli. Tapahtui jotain. Virren lopuss' aivan Kirkaisee eukko sokeana ollut: "Jumala, mulle näkö taas on tullut, näen vuoret, metsät, maan ja taivaan." Ja tyttö huusi iloss' ihmetyksen: "Oi äiti, äiti, nyt äänes kuulen!

Huudappas nyt poika, että kuulen miltä äänes kaikaa! Hollah! Verdah! He!... he!... he!... Voisipa miehellä olla vähän raikkaampi ääni, mutta sinä oletkin poikanulikka ja äänes tietysti on sen jälkeen! Vaan ell'eivät veneessä kulkiat tiedä oikein vastata... Mitä pitää heidän vastaaman, muistatko nyt sen? Anna. Heidän tulee vastata: "kuuliaisuus kuninkaalle", sillä ne ovat tunnussanat tänä yönä.

Kuin taivaan tulesta mun sydämmeni leimahteli koska katselin kunnian hetkeäs meren aavalla rannal. ANIAN. Sun sanas, sun äänes pyhä tuliseen rautapaitaan kietovat mun ruumiin, ja tuimasti himoon että kuulisin jo tappelon jylinän; ah, heti rynkäisin sen pyrskivään kitaan, sen hurjimpaan Urian-leikkiin! MARGARETA. Oi jalo sotilas!

Jumala tuima taistelon Pois heitti keihään, valjakon Rajuutta hillitsi, kun äänes soi. Useinpa unta loi Se silmiin siivekkäiden kuninkaan Kädellä kaikkivaltiaan; Ja hiljaa sammui unehen Nokkansa voima, leimaukset silmien. Juutalaisen toivo. Paljon eneni Helenan ilo siitäkin, että imettäjä alkoi joutuisammin päästä terveyteensä ja voimiinsa. Päivästä päivään hän parani.

Kun suurivaltain sorto taas enemmän alaa voittaa, Ja saksalaistaa Elsassin kun Bismarck ukko koittaa, Kun pienten kansain vastaisuus niin synkeältä näyttää, Sun äänes sulo-toivehin sydämmet silloin täyttää.

Mutta mikä muoto! Yht'aikaa ylpeän nais-sankarin ja pilvissä surevan seraafin. LIINA. Mutta kuin kaksi tähteä etäällä kylmässä pohjassa, ovat mulle silmäs, ja äänes kuin talven tuulen ääni. Mutta enemmin. LIINA. Niin olkoon, Leo. Kylmänä tuulena tahdon minäkin vielä juuri eronhetkenäkin hengittää sinua vastaan ja poistaa kaikki vienot tunteet. Minä kuultelen kuin pitkäkorvainen jänis.

Mun ympäröi, kun muistan sun, kuin välke kuutamon, niin tyyni rauha täyttää mun ja olo outo on. Niin olenko sun menettänyt, sun, sydämeni kaivatun? On korvani mun säilyttänyt sun sanasi ja äänes sun. Kuin vaeltaja pilven alta vain kiurun laulun kuulla voi, mut etsii turhaan taivahalta hän laulajaa, jonk' ääni soi, niin kenttää, tietä, metsänrantaa ma seuraan katsein harhaavin.

Hän salaisuuden voi kätkeä. NIILO. Olkoon niin. HANNA. Tahdotteko, että saatan hänet tänne? MAUNO. Tee se, mun lapseni. Neito, mun kasvinsisareni, soipa äänes tässä kiusan leikissä lempeästi kuin paimenen heleä huuhellus karjan korvissa kaikuu, koska uhkaa sitä metsän raateleva peto. Mitä hekumaa havaitsee mieleni?

Olemme vieraat toisillemme, vennot, niin että usein Sua pelkään, oi, kun kuulen äänes, tunnen sormes hennot, nään armautes, min Aphrodite loi, tai silmäis syvän taivaan tähtilennot, nuo ukonvaajat, jotka vasamoi minulle rangaistusta uhkaavinta tai elon arpaa, jonk' on kuolo hinta.

Turhaanko synnyt kaikk' opit sie, Turhako Sammon nouanta-tie, Turha sun muinainen taikas? Vieras sun runteli ruumistas, Suomeni suur', jalopeuran', Sorti sun äänes ja valtas kaas, Ilkkuen kuolontaisteloas, Niin kuni isketyn teuraan. Poikaskin moni kunnoton, oi, Pöyhkänä päätäsi tallaa, Maidon, jonk' utaristas joi, Pilkoin palkiten, min vain voi, Rintansa täynnä on hallaa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät