United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meri parskui parmahille, Somer silmille sirahti, Juostessa hyvän hevosen, Hyvän riskun riskuttaissa. Joutsen ja hanhi. "Mistä, kusta hanhoseni, Hanhoseni valkia?" "Rantaselta, rantaselta, Joutseneni ylpiä!" "Mitä sieltä tekemästä, Hanhoseni valkia?" "Poikiani pesemästä, Joutseneni ylpiä!" "Pesitkö minunki poiat, Hanhoseni valkia?" "Olit sie itseki siellä, Joutseneni ylpiä!"
Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut on koossa, muut keossa, Sie oot raukka rauhallasi, Kurja kuukumaisillasi, Katalainen kannoillasi. Syöttävi meri sikansa. "Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!"
»Muista, muista sie, Kososen Siuro, kun tässä virs loppuu», keskeytti hän ja taas alkoi: »Kans virtain suuret meret Ne meille kunnian kantaa. Ja herral aut ... aut... »As piru!» sotkeutui hän sanoissa, sai toki taas niistä kiini ja lopetti sitä juhlallisemmin, voitonvarmasti, pitkään ja korkeasti vetäen: »Ja herral autuuden antaa.» Päästiin siitä sitte alkuun.
2:NEN KALEVALAINEN: Varo sie oma varasi! Muistatko tihuja töitäs? 3:S KALEVALAINEN: Poikani viinahan opetit. 4:S KALEVALAINEN: Tyttöni kaunihin kadotit. LEMMINK
"Oikeen sanot," virkkoi toinen piika, "heän vielä kahella kopralla pistäs siunki suuhuse; et sie nähnyt miten heä otti veihen oikiise ja kahvelin vasempaa käteese ja sitte kahella käillä syyvvä ahmasi, sitä mie en oo eläissän' nähnyt kenenkää tolkullisen ihmisen tekevän." "Nii," sanoi kolmas, "ja sitte heä vielä veihellää leikkel piiraita palasiks."
Tarvitsee muka mallia, vie kotiinsa, riisuu alastomaksi. Eikä kenelläkään ole mitään muistuttamista. Siinä sen tärkeät asiat on, hihitti Oikarinen. Jos en mie ois ahväärimies, mie rupeisin kuvanveistäjäksi. Kippis! Muttila katsoi filosofisesti lasiinsa. Sie et vain saisi ketään atelieriisi, virkahti hän. Ja mitä tärkeihin asioihin tulee, niin perästä kuuluu, sanoi torventekijä.
Minä olen aika poika, elän likkain mieleen, Joka ilta rupean mä nätin likan viereen. Likka kulta, likka kulta, likka kulta vielä, Ele sie nyt minua tok' halaamasta kiellä. Heilu likka, juovu likka, vaku saahaan vasta, Vanha mamma on kotona, joka tuutii lasta. Minä olen Pohjan poika, hyvän talon renki, Minä huilaan, minä häilään niinkuin häijyhenki.
Viihdy jo, laulaja, sie! Vait kuuntele vaisuna yöhön Myrskyä raivoavaa, miss' yli pääsi se käy: Oksia taittaa, kaataa puut, rytinällä ne ruhjoo, Raastavi viljelymaas, suojasi riuhtovi pois; Kuule ja nää tämä vait, kuni lintu, mi värjyen istuu
Hämähikkö teitä kulkki, Hiiri maita matkaeli, Tulit tiellä vastatusten; Niin hiiri sanoiksi saattoi: "Hämähikkö höyretyinen, Keräpenttu köyretyinen! Mitä sie kävelet kurja, Tulet tielläni etehen?" "Minä laitoin luojan langan, Keräsin kerän Jumalan." "Vaiko loihit luojan langan, Kirosit kerän Jumalan!
Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän. Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?"