Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,
Mua aavistaa, ett' jäljille oon tullut. HALONEN. Jos pääsis vaan, ei oisi hullumpaa, Vaan niinkuin kettu sangoissa täss' istun. ANNA. Se merkillistä! Häpeältä näyttää Tok' että kettu, vanha niinkuin sie, Ei pintehestä pääse luikahtaan. HALONEN. Niin kyllä, poika! Mutta vartioita Mun täytyy lintua, juur' kallista. Jos pois se lentäis, hitto minun veisi. ANNA. Se lintu siis on työläs vartioita?
Arkadj luki: Es ist eine alte Geschichte doch wird sie immer neu! Und wem sie just passieret, dem bricht sie das Herzentzwei. – Unohdettu. – Kohanski veti syvästi henkeään. – Nyt en rakasta muuta, kuin vapautta ja – sotilasakitatsioonia! Arkadj Petrovitsj hypisteli viiksenalkujaan. Hän haaveili rakkautta. Hänen ihanteensa oli nainen, mutta mistä sen löytäisi?
Hän lausui viimeiset sanat tavallista painokkaammin. Muuten ilmoitti Muttila täydellisesti halveksivansa Berliniä ja koko saksalaista kansanluonnetta. Mitä ihmisiä! Mitä rakennuksia! Mitkä museot, mitkä hirvittävät kuvapatsaat! Ei siun pidä niin puhua, ojensi Oikarinen häntä. Sie et ymmärrä Berliniä. Berlini on ahväärikaupunki ja sie et ymmärrä ahvääriä.
Enmä huoli huitukoille, Huitukoille, haitukoille, Mie tahon tasaisen varren Tasaiselle varrelleni, Tahon muovon muhkiamman Muhkioille muovoilleni, Tahon kasvon kaunihimman Kaunihille kasvoilleni. Mitä sie kävelet surma. Mitä sie kävelet surma, Rannanraukuja ajelet, Kylän tyttöjä kyselet, Tinavöitä tieustelet?
Vaan sano oma sukusi: kuit' olet sinä sukua, kuta, kurja, joukkioa?" Vaka vanha Väinämöinen jo tuossa nimittelihe. Sai siitä sanoneheksi: "Kun liet nuori Joukahainen, veäite syrjähän vähäisen! Sie olet nuorempi minua." Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Vähä on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta!
Jos tahot minuista neittä ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Siinä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: "Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni kullankana tarpehella, hopeankana halulla. Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!"
Kun ei tulta tuhkasissa, Valkiata vakkasessa, Kutkuttele kullaistasi, Katkuttele kaunoistasi: "Anna tulta armaiseni, Valkiaista marjaseni!" Saat sie piitä pikkuruisen, Tauloa taki vähäsen; Iske tuli tuikahuta, Tikkurintahan viritä.
Niin jo kohta koito raukka, Näillä päivillä pahoilla, Löyän turvan tuulen alla, Armon aaltojen seassa Mennä mieleni tekevi Alle aaltojen syvien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. Ellös sie emoni sitte Panko vettä taikinahan, Laajalta lahen perältä, Ilman karvan katsomatta; Ves' on täynnä tukkiani, Rannat kaikki kasvojani, Minun tuiman tukkiani, Minun haitran hapsiani.
Kun ei ole tavattu niin pitkiin aikoihin ja kun siusta on tällä välin niin kuuluisa mies tullut... Jaa, kuinka kuuluisa? kysyi Johannes. Edusmies ja muuta. Mutta anna sie palttua sille sosialismille! Vaikka voi se olla ahvääriä sekin, lisäsi hän sitten tuttavallisella, keskinäisellä ymmärryksellä. Huonoa ahvääriä, väitti Johannes. Ka, tietysti, myönsi Oikarinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät