Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025


Pois, pois, tytön kanssa tai ilman tyttöä, sama se, mutta pois! Tuolla jo tullaan ja meidän täytyy vielä kulkea suuren asesalin läpi! Salli minun sanoa, ystäväni Bertel, että sinä olet suurin hutilus. maximus hutilus, minkä tunnen. Kuinka olikaan, tyttöseni, etkö olekaan nunnaksi vihitty ... noviisi vain? No, se on yhdentekevä. Otan sinut kainaloiseksi kanakseni, jos milloinkaan menen naimisiin.

Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi on seppo veikkoseni! Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi, tahi vie Venäehelle, saata Saksahan kuvasi rikkahien riian naia, suurien soan kosia! Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni naista kullaista kosia, hope'ista huolitella."

Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa; ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä, meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle! Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Viepi neien Väinölähän.

Siinä lausui lattialta, oven suusta, alta orren, sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi ystäväksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" Tuopa kaunis Pohjan tytti itse ennätti sanoa: "Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista?"

Jos tahot minuista neittä ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Siinä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: "Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni kullankana tarpehella, hopeankana halulla. Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!"

Tämä kaikki tulee aivan selväksi, silloin kun molemmat kosijat 18:ssa runossa toistamiseen ja yhtä-aikaa saapuvat Pohjolan tuville. Heidän lähetessään Louhi tyttäreltään kysyy: »Kummallenko mielit mennä, Kun tulevat tahtomahan Ikuiseksi ystäväksi, Kainaloiseksi kanaksiItse äiti neuvoo häntä Wäinämöiselle; sillä tämä »Tuopi laivalla eloa, Aluksella aartehia», jota vastaan Ilmarinen vaan

Häntäpä hemmoittelikin täällä tuo äsken mainittu papin tytär Karpelan sulotunteidensa esineenä vieläpä sillä seurauksella, että "Meni jo myö'en myöty neiti, Kanssa kaupattu kananen," ja niin tuo neiti, oltuaan "Käyäs kättä antamahan, Kiivas kihlan ottelohon, Sormuksen sovittelohon," joutui Huttulan Jussille iänikuiseksi "kainaloiseksi kanaksi."

Monen äidin hän muisti ja monen isän, jotka sydämestään olisivat suoneet, että hän olisi vienyt heidän tyttärensä kainaloiseksi kanakseen. Ja monen tytön hän muisti ja monen neidin, siveän ja kauniin, joka varmaan olisi onnesta punastunut, jos hän kosijana olisi sitä lähestynyt.

Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: "En kiitä meristä miestä, aallonlaskija-urosta: tuuli vie merellä mielen, aivot särkevi ahava. Enkä taia tullakana, en tulla minä sinulle ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi, sun sijan levittäjäksi, päänalaisen laskijaksi." Yhdeksästoista runo

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät