Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025


Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: "En kiitä meristä miestä, aallonlaskija-urosta: tuuli vie merellä mielen, aivot särkevi ahava. Enkä taia tullakana, en tulla minä sinulle ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi, sun sijan levittäjäksi, päänalaisen laskijaksi." Yhdeksästoista runo

Minä olen kainu kun syvän salmen siika, Murehella täytetty pienonen piika. En vielä muistane kovin monta vuotta, Valitella täytyy jo kuitenki totta. Maailman meri se on vaarallinen aivan, Pian myrsky särkevi pienosen laivan. Ei aina käynti ole kukkien päällä, Toisin ajoin ompi orjan tappuria tiellä. Välistä se näyttää kun ilonen ois olla, Usiammin taitavi murepilvi tulla.

Mitä voin minä poloinen, Kuta taian kurja raukka, Tämän suuren huolen kanssa, Ja suuren surun keralla; Suru särkevi syämen, Huoli vatsan halkasevi. Tulisko kevätki kerran, Talven kanta katkiaisi, Ehkä koito kuolisinki, Katkiaisinki katala Lehti puuhun, ruoho maahan, Minä marras maan rakohon, Minä toukka Tuonelahan, Minä tuima turpehesen. Manalaan ikävöivä.

Kun näki lahella laivan, Punamaston purjehtivan, Oli luona ensimmäisnä, Laivan laialla lähinnä. Veen koiransa komiat Kanto kauppiaan kätehen, Toi parahat liinapaiat, Nuolet rautaiset nopiat. Vaan miss' on nyt ystäväni! Voi kun muistuu mieleheni, Suru särkevi syämen, Huoli rinnan raatelevi. Voi jos vierisi veteni, Tahi itku irtautuisi, Niinkun muilta muutamilta; Ehkä huoli huopeneisi.

Päivän Sana

gabrieli

Muut Etsivät