Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
POSTHUMUS. En mitään; varron vain, ett' aika muuttuu; Värisen talven kourissa ja halaan Suvempaa ilmaa. Huono palkka teille On tämä marras toivo; se jos pettää, Niin kuolen teidän velkamiehenänne. PHILARIO. Hyvyytenne ja seuranne jo liiaks Mun palkitsee.
Tyhjän vatsan kurniessa Et voi toivoa, iloita, Mustaksi ajatus käypi. Mieli marras ja matala Ratkeaa rivosanoiksi, Työase sota-aseeksi Vaihettuvi. Terve, ruoka, Suoja rauhan ja sovinnon! Tässä naurispiirakoita, Vanhoja, homehtuneita Luita tyhjiä lisäksi, Mustan koiran kalvamia. Tässä! syöttekö veliset? Miehet ottavat evästä Illin kädestä ja haistelevat, viskaten konttiin takaisin.
Muuten on siirtolaisuus, kuten jo sanottiin, ollut alituisesti lisääntymässä. Kun se vuosien 1857 ja 1860 välillä teki ainoastaan 4-6,000 vuosittain, on se sittemmin noussut niin, että siirtolaisten määrä jo v. 1870 teki noin 40,000, v. 1883 63,000 ja viime vuonna tuon suunnattoman summan 154,297 henkilöä, Suurin oli maahan muuttajien tulva Marras- ja Joulukuulla.
Siinä hän nousi kerrankin istualleen, katsoi ikkunasta ulos. Päänsä vapisi, äänensä värisi, kun tuumaili harvasteesen. »Lehti puuhun, ruoho maahan, minä marras maanrakohon.» Sitten hän lausui minulle: »Jo nyt on, poikaseni, surman suitset suussani, kalman käpy leuallani, tuonen ohjat olkapäillä.»
Mitä voin minä poloinen, Kuta taian kurja raukka, Tämän suuren huolen kanssa, Ja suuren surun keralla; Suru särkevi syämen, Huoli vatsan halkasevi. Tulisko kevätki kerran, Talven kanta katkiaisi, Ehkä koito kuolisinki, Katkiaisinki katala Lehti puuhun, ruoho maahan, Minä marras maan rakohon, Minä toukka Tuonelahan, Minä tuima turpehesen. Manalaan ikävöivä.
Kuiskaa hälle nuorukainen: »Sull' on vaimo ynnä lapsi, mulla morsian on vainen, tyttäresi tummahapsi, älä kahden turvaa katko!» Virkkaa Yrjö Sormu vakaa: »Pojasta on polven jatko, koska marras maassa makaa.»
Suuria, loistavia, mutta kamaloita ovat nämä ihmiskunnan intohimojen ilmiöt! Marras- ja joulukuussa 1655 olivat puolalaiset vihdoinkin käsittäneet nöyryytyksensä ja heitä uhkaavan vaaran pohjattomuuden.
DIOMEDES. Siis, hyvää yötä! CRESSIDA. Vihassako menet? TROILUS. Koskeeko? Oi, sa marras uskollisuus! ULYSSES. No, prinssi! TROILUS. Tyyni olen, kautta Zeun! CRESSIDA. Oi, holhoojani, rakas Kreikan mies! DIOMEDES. Pyh! Hyvästi! Sa juonittelet vain. CRESSIDA. En, toden totta! Tule kerran vielä. ULYSSES. Te vapisette. Pois, tai teette pillat! TROILUS. Silittää hänen poskiaan! ULYSSES. Pois tulkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät