United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni. TAPANI. Minä tiedän, Liisani. LIISA. Mitä tiedät, ystäväin? TAPANI. Sä kohta näet maailman kauniin rakennon. LIISA. Mä kohta näen kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etpä taida käsittää, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan nähdä sun kasvos. TAPANI.
Hän mulle virkkoi: »Mitä varron, pian on nouseva, ja mitä aatoksesi nyt aavistaa, sun silmäs nähdä saavat.» Totuutta, joka valheen kasvot kantaa, inehmo huulin kiintein säilyttäköön, häpeä syytön koska tuosta tulee. Mut minä vaieta en voi; ja kautta tään kirjan säkeiden, jos eivät ehkä ne vaille kestävää jää suosiota,
Tuhoo taioillaan. Sillä on isäni taiat. Saa vaikka kivet taivaasta päällemme putoamaan. Ei ne taiat sinuun pystyne. Mutta sinuun pystyvät. Parempi, kun vielä varrotaan. Huomiseen varron, jos ei silloin pidä puhettaan, niin tiedän, mitä teen. Nyt minä menen, alkavat kaivata.
CASSIUS. Niin on hän vieläkin, kun joku jalo Ja uljas yritys on hankkehessa, Vaikk' innottomaks teeskelee hän. Höystett' On vaan tuo raakuus hänen älyllensä, Se mielihalua vaan kiihoittaapi Sulattamahan hänen lauseitaan. BRUTUS. Niin onkin. Nyt sun jätän täksi kertaa. Huomenna jos mua puhutella tahdot, Käyn luonasi, tai, jos sua haluttaa Mun kotihini tulla, niin sua varron. CASSIUS. Sen teen.
Sano Leolle ja emännälles, että varron heitä jäähyväisille tässä, juuri tässä. Mene! ELIAS. Minä teen sen. Saattoipa hän silmäni mustenemaan. Mutta voihan köntti olla vaiti kuin muuri. Peijakas! hänpä juuri parahin mies kätkemään asian, joka paikalla on tekevä ihmeitä.
Jäi siihen hän kuin miesi kuunteleva, näät katseensa ei kauas kantaa voinut vuoks ilman pimeän ja sumun sankan. »Kuitenkin meille tässä voitto kuuluu», hän alkoi, »jos ei... Avun moinen lupas... Oh, kuinka varron, että toinen tulee!» Hyvinkin huomasin, hän kuinka peitti sanainsa alun sitten lausumillaan, jotk' ensimmäisistä niin erosivat.
Kohta aukenee myös meri, ja sillon viipymättä saattaa Ruotsin laivasto saarretuille miehille sekä miestä että ruokaa. KARIN. Oi isämme, teidän muotonne lohduttaa! Olette ehkä saanut ilosia sanomia? CONON. Enhän, mun lapseni. Täältähän ilmasta varron uusia minäkin. Mutta Mattia ei kuulu? KARIN. Ei häntä kuulu.
ULYSSES. Ei sarvist' ole immen hyppysiin. Ihana neiti, saanko muiskun pyytää? CRESSIDA. He, saatte. ULYSSES. Haluaisin CRESSIDA. Sopii pyytää. ULYSSES. Kautt' Amorin, sen vien, kun neitsyt jälleen on Helena ja palaa hylkäämälleen. CRESSIDA. Siis velkaan jään, vain varron maksun aikaa. ULYSSES. Ei siihen muiskuun tule koskaan taikaa. DIOMEDES. Sananen, neiti! Isän luokse nyt.
Joko nyt taas mennään? RIIKKA. Jo, tohtori Varron luo. LIISA. Vetääkö hän Liinan hampaan ulos? OORTTA. Ei. Puhumme hänen kanssaan vaan huomisesta näytelmästä. LIISA. Vai niin. Hyvästi lapset. Minä en välitä rahtuakaan koko näytännöstä. ANNA. Se olikin vaan tekosyy jota käytin tätejä kohtaan. Minulla oli tärkeämpiä syitä.
Ja kuulkaa: Nyt työmme päättyi mun ja Timonin: Tilit on tehty, lopuss' annitkin. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Tuo vastaus ei auta. FLAVIUS. Jos ei auta, Niin halpa tok' ei ole, niinkuin te, Te konnain apurit. 1 VARRON PALVELIJA. Mitä? Mitä se herra virkaheittiö mutisee? 2 VARRON PALVELIJA. Mitä huoli hänestä; hän on köyhä, ja siinä kyllin kostoa.