Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Mutta ihme, että Hän röyhkeydessään palvelemaan taipuu Cominiota. BRUTUS. Mainetta hän lempii Ja onkin jo sen suosikki; mut maine Ei säily eikä kasva muuten paitsi Likinnä ensimmäistä; kommellukset Päämiehen syyksi jäävät, vaikka tekis Hän kaikki mitä voi, ja löyhä moite Se Marciosta huutaa: »Oi, jos johto Häll' olis ollut!»
»Se sielu, joll' on tuossa suurin tuska», näin Oppaani, »on Judas Iskariotin; pää hältä suuhun uppoo, sääret näkyy. Ja noista, jotka nurinpäin noin riippuu, suun mustan murtelema tuo on Brutus; kas, kuin hän kärsii, vaan ei ääntä päästä. On toinen Cassius, tuo vankka-raaja. Mut yö taas ylenee, on aika lähdön, jo nähneet, katsoneet me kaiken oomme.»
Sa liian kylmäks olet, vieraaks tullut Rakastavalle ystävälles. BRUTUS. Cassius, Sin' älä pety. Muotoni jos peitän, Niin katseheni sekasorron käännän Vaan omaan itseeni. Mua jonkun aikaa Riitaiset intohimot vaivanneet on, Aatokset, jotka mulle yksin sopii; Ne ehkä käytökseeni varjon luovat.
Mit' on hän Rooman tehnyt, josta kuolon Hän ansaitsis? Sen viholliset lyönyt! SICINIUS. Mieletöntä! BRUTUS. Niin, hulluutt aivan! Kun hän maataan lempi. Se häntä kunnioi. MENENIUS. Kun syöpä tullut On jalkaan, jost' on hyöty meille ollut, Koht' unhotammeko BRUTUS. Vait siinä! Hänen Kotiinsa murtakaa, pois raastakaa hän, Ett'ei tuo rutto tartunnaistaan pääse Levittämään.
Vaan kun älysi Brutuksenkin olevan murhaajiensa joukossa, ei hän virkkanut enää muuta kuin: "Sinäkin, Brutus?" peitti kasvonsa levätillä ja kaatui 23 pistoksella haavoitettuna Pompejuksen muistokuvan juureen kuoliaana maahan. Senaattorit pakenivat eri haaroille, vaan Caesarin murhaajat kulkivat riemuiten Rooman katuja, huutaen: "Hirmuvaltias on kuollut, valtakunta on jälleen vapaa!"
Onko Brutus sairas, Ja hiipii raittihista vuoteestansa, Yön inhaa saastaa vastaan urhostellen Ja houkutellen märkää rutto-ilmaa Lisäämään tautia? Ei, Brutoni, Sun sielussas on tuskan kipu, jota Tilani oikeudella tietää tahdon.
CASSIUS. Ha, ha! Kuin kehnot on sen rentun riimit! BRUTUS. Pois, lurjus! Mene tiehes, hävytön! CASSIUS. Suvaitse häntä: tapa häll' on moinen. BRUTUS. Sen tiedän, jos hän tietää aikansa. Mit' ilviöillä sodassa on virkaa? Pois täältä, mies! CASSIUS. Pois! Tiehes! BRUTUS. Käskekäätte, Lucilius ja Titinius, päälliköitä Yösijaa miehillensä hankkimaan.
MENENIUS. Auguri sanoi minulle, että tänä iltana saamme kuulla uutisia. BRUTUS. Hyviäkö, vai pahoja? MENENIUS. Ei ainakaan kansan toivon mukaisia, sillä se ei rakasta Marciota. SICINIUS. Luonto pedotkin opettaa ystävänsä tuntemaan. MENENIUS. Sano siis, ketä susi rakastaa? SICINIUS. Lammasta. MENENIUS. Niin kyllä, syödäksensä sen: niinkuin nuo nälkäiset plebejitkin tekisivät tuon jalon Marcion.
BRUTUS. Tuo heidät sisään. (Lucius lähtee.) Ne ovat liittolaiset. Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan Koteloks hirmumuodolles?
BRUTUS. Hänkö konsuli! KANSALAINEN. Ei, ei, ei, ei, ei! MENENIUS. Tribuunit, ja te, rakas kansa, jos te Mun sallitte, niin puhun sanaa pari; Ne teille muut' ei haittaa tuo kuin vähän Vaan ajan hukkaa. SICINIUS. Puhukaa, mut joutuun. Olemme, nähkääs, päättänehet poistaa Tuon kyisen petturin. Maanpakoon ajo On vaaraks vaan; ja varman surman saamme, Jos tänne jää hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät