Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025


TASSO. Oi, päästäni pois seppel ottakaa, pois ottakaa! Se polttaa kulmillani! Ja niinkuin päivänsäde, liian kuuma, tapaisi päätäin, tajunvoimani se tuhoo otsastani. Kuume riehuu mun veressäni. Anteeks! Tää on liikaa! LEONORA. Tää lehvä ennemminkin suojaa päätäs, sun, jonka kuumat seudut mainehen on kuljettava, ja sun otsaas varjoo.

Vie hälle pikari. HAMLET. Viel' yksi ottelu; pois viini siksi. Kas niin! LAERTES. Se koski, minä myönnän. KUNINGAS. Hamlet voittaa. KUNINGATAR. Lihava on hän, ahdashenkinen. Tuoss', ota liina, Hamlet, otsaas pyyhi. Nyt kuningatar juo sun maljas, Hamlet. HAMLET. Hyväinen äiti! KUNINGAS. Gertrud, älä juo. KUNINGATAR. Ma tahdon, puolisoni; sallikaa se. Se oli myrkkyä! Nyt myöhäist' on.

BRUTUS. Tuo heidät sisään. (Lucius lähtee.) Ne ovat liittolaiset. Oi, salaliitto! Häpeätkö näyttää Sa turmiollist' otsaas yölle, jolloin On pahuus rohkeimmallaan? Missä sitten Sa päivin löydät tarpeeks synkän luolan Koteloks hirmumuodolles?

Mitä tahdot? Nimesi? Vait olet? Sano mies: mik' on sun nimes? Ja siks et mua aavista, mik' olen, Nimeni ilmoittaa mun täytynee kai. AUFIDIUS. Mik' on sun nimes? CORIOLANUS. Pahalta volskilaisten soi se korviin. Ja sinun korvaas vihloo. AUFIDIUS. Mikä nimes? Näkösi tuim' on, käskevä on katsees, Jalolta näytät laivalta, vaikk onkin Varustees pirstaleina. Mikä nimes? CORIOLANUS. Rypistä otsaas!

Ah, väärin olet käsittänyt kaikki! Vaan varro, ota otsaas tämä seppel, Sen Brutosi mun käski sulle antaa: Ma käskyn täytän. Tule, Brutus, joutuun, Niin näet kuin Cassiota kunnioitan! Jumalat, anteeksi Rooman tapaa tää: Titinion Cassion miekka lävistää! BRUTUS. Messala, missä, miss' on ruumis? MESSALA. Tuossa: Titinius sen vieress' itkee. BRUTUS. Ilmaan Titinion kasvot katsoo.

Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitran.» Kahdeksaskolmatta laulu

Mariamne kalvea, kalvea! Kalvea kuin kuoleman enkeli! Saanko likistää sun otsaas? Kalvea kuin kuolema itse. Laske mun käteni sun otsalles. MARIAMNE. Ole hiljaa, Rachel. RACHEL. Enhän tiedä mitä haastelen ja teen, koska seison vahtovassa, jyrisevässä koskessa ja pyörtyen katselen kuinka rantojen metsät ja vuoret siirtyy. Huu!

John Anderson. John Anderson, mun ystäväin, kun vietettiin me häät, sull' oli mustat hiukset ja sorjat poskipäät. Jo otsaas kurtut sait, John, ja lunta hiuksiss' on; mut siunaan valkohapsias, mun ystäväni, John. John Anderson, mun ystäväin, kun noustiin kukkulaa, sun kanssas monta päivää mä vietin riemuisaa.

Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitran.» Kahdeksaskolmatta laulu

Päivän Sana

kirjoissanne

Muut Etsivät