United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tempasi miehensä huotrasta välähtelevän miekan ja lävisti urhean veljeni rinnan. Mutta hän kaatui niinkuin sankari kaatuu, sylkien vasten naamaa vihaista kuolemata, joka katseli hänen päällensä tultaruiskuvilla silmillä. Hän kuoli, ja kirottu olkoon se käsi, joka hänen kuoletti. Mutta näinpä haastelen nuorasta hirtetyn miehen huoneessa. Mitä sanot, Claudio?
Näin unessa kultani armaan, Ol' arka ja kurja hän nyt, Ja entinen muhkea muoto Oli kuihtunut, ränstynyt. Hän painavi rintahan lasta, Ja toista hän kädestä vie, Asu, ryhti ja katsekin näytti Mitä huolia kärsinyt lie. Hän asteli katua pitkin, Ja niinpä nyt kohdataan, Hän näkevi mun, ja hälle Ma haastelen rauhaisaan: "Käy kanssani kotihin meille; Kas kuin sua näännyttää!
AJATAR. Totuutta haastelen ja vihaan valhetta, joka kielestäs virtaa. SINIPIIKA. Minä en valehtele. AJATAR. Sen teet, sinä maikaileva vauva. Jos tahtoisin, niin tuulen kierroksissa sinun puhaltaa taitaisin aina Lapin tuntureille. SINIPIIKA. Siihen puuttuu sinulta voimaa. AJATAR. Ellös vihaani kiihoitelko. SINIPIIKA. Sitä en pelkää. KULLERVO. Riitanne katkaista tahdon.
Mutta kaikesta tästä huomaa, nyt haastelen kuin vanha koulumestari kaikesta tästä olis tainnut tarttua jotain Canzion ehvään sydämmeen, ja hänen mielensä laatu luonnistua perin toisin. Mutta nyt olet saanut kasvattaa sun taintas aivan mieltäs mukaan, kaikessa hiljaisuudessa, kurituksessa ja Herran nuhteessa, ja tehnyt hänestä oikein kiltin pojan, liian kiltin, pelkään minä.
Mutta miksi haastelen kauneudesta? Onhan lupaus vapaa, pyhin vala mun sitonut omaan kihlattuuni ijankaikkiseksi. Niin, mille tuntuu sinusta Niilo? Minusta on kasvoissansa jotain inhottavaa. HANNA. Koska sielumme kerran yhden on valinnut, ei huomaa se enään muiden kauneutta. ELMA. Sinä tiedät sen? HANNA. Hyvin tiedän sen. ELMA. Sä lemmit? Ken on sun lemmittysi? HANNA. Siis tahdot tiedon.
ELMA. Minua vaivaatte, herra. TYKO. Minä anteiksi pyydän. ELMA. Mutta kysymyksellenne vastaan taasen: heikko, huikenteleva on kurja nainen. TYKO. Sepä hänet helläksi tekee. ELMA. Ja se hänet langettaa, hylätyksi tekee. Löytyypä kuitenkin naisia, sen tiedän, joita ei Tartaruksen pimeys eikä herraus taivaan horjumaan saattaa vois. Mutta miksi haastelen vakuudesta enään minä?
Se on kuin viileän kukkasniitun yksinäinen, korkea ja tuuhea koivu, joka kesä-yöseen tyyneessä kuutamossa autuaasti uneksuu. Niin ääretön on rauha teidän sielussanne; mutta täällä, täällä on Vesuvion kuuma temmellys. Mutta miksi haastelen, koska olen saanut mitä tahdoin? Kuitenkin; tahtoisinpa vielä sanoa teille asian. Varjelkaat tätä kalleutta, varjelkaat sitä!
JOAS. Hän ei tiedä, mitä hän tekee! LEA. Hän tekee työn otollisen Jumalan ja ihmisten edessä. JOAS. Kulta on minun! RUBEN. Sinä valehtelet! JOAS. Minun ihan totisesti! SAKEUS. Mitä? LEA. Kiitoksia, isäni! SAKEUS. Tässä on tapahtuva minun tahtoni, vaan ei sinun. LEA. Kiitoksia, isäni, kiitoksia! Mutta mitä haastelen minä? Ei suinkaan sovinnon ja rauhan kieltä.
Mariamne kalvea, kalvea! Kalvea kuin kuoleman enkeli! Saanko likistää sun otsaas? Kalvea kuin kuolema itse. Laske mun käteni sun otsalles. MARIAMNE. Ole hiljaa, Rachel. RACHEL. Enhän tiedä mitä haastelen ja teen, koska seison vahtovassa, jyrisevässä koskessa ja pyörtyen katselen kuinka rantojen metsät ja vuoret siirtyy. Huu!
Mikähän se solmu olisi? Puhu vapaasti, rehellinen talonpoika! sanoi kuningas huvitettuna talonpojan ujostelemattomasta puheesta ja oivaltaen hänen rehellisen tarkoituksensa. Pyydän armoa, jos haastelen pääni poikki, sillä voi sattua, että puhun pään poikki muiltakin, vastasi Joonas varovaisesti, mutta näettehän, asia on sellainen, että kyllä se on ollut säkissä ennen kuin se tuli pussiin.