United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun, Vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun, En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään. Niin lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!» Hän painavi raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen, Ja syksyen kolkko viima vie silmästä kyyneleen.
Norjana aaltojen harjanteita halkovi purteni mun Norjana noin myös notkuvi varsi impeni ihaillun. Täysiksi purjehen poimut tuuli painavi paisumaan Täysi on impeni uhkuva rinta, täysi on tunteitaan. Vinkuos viima ja ärjyös aalto, tuosta ma huoli en Kohta ma joudun, kohta ma lasken kultani rannallen!
Ja jos vaan mökkiinsä astahdat, Kohoova katto on kohta, Ja laajaks seinät käy ahtahat; Kuin keisarin linna se hohtaa. Ja äitis vanhan ja vaivaisen Näet nuoreks nuortuvan taasen, Ja kruunun painavi kultaisen Hän otsaansa kirkkahasen. Ja kummastellen kaikk' kansat on. Näin lausuvat keskenänsä: »Mik' ihme outo ja verraton! Sen lapsi loi lemmellänsä.»
"Jo kirkonkellot ne yhteen soi. Oi, lapsi raukka, mik' on sun, oi?" Hän kättä sen koskevi kalpeaa, Mut vastaukseks likistyst' ei saa. Hän suutelon painavi huulillen, Ei tunnu henkeys lämpöinen. Hän posken poskelle lähentää, Mut kylmä ja valju se on kuni jää. Ja hetken viipyvi, katsoo vait "Oi, tuoni, nyt morsion kauniin sait." P. Cajander. Vaivais-Aapo.
Kukkaset kummulla riutuen räytyy, Lehtensä, päänsä ne luo alas-päin, Lintujen laulun jo tau'ota täytyy, Nuutunut ilma se painavi näin. Kärpäset, paarmat ja muut samanlaiset Nyt ilo-virttänsä vinkuvi vaan; Riivatun kiihkeät nuo itikaiset On veren nestettä kaivelemaan. Ukkosen entehet kyll' ovat varmat, Kastetta nyt koko maa janoaa.
Suot sinä lämpöä, lempeä turvattomalle, köyhälle loistat, lohdutat myöskin murheita mahtavan, rikkaan Painavi pattoinen päänsä sun helmahas hellään, murhaaja, maanpakolainen sua unelmissansa siunaa; syntyen sinulta saamme me katsehen kirkkaan; elämän teillä oot kova kallio keskellä kuohuja, merta; kuoleman aution tullen liekutat meille viimeisen, vaikean viestin rannoilta viidan vihertäviltä.
Hän kättä sen koskevi kalpeaa, Mut vastaukseks likistyst' ei saa. Hän suutelon painavi huulillen, Ei tunnu henkäys lämpöinen. Hän posken poskellen lähentää, Mut kylmä ja valju se on kuni jää. Kansanvalistusseuran kalenteri 1882.
Silloin kertovi muistojaan Pitkältä matkatieltä, Mitään pulmast' ei, joka vaan Painavi tontun mieltä. Seinän saumauksesta kuu
Kuulevi lakean laulun Kuun lapsi kumea-rinta, päänsä painavi poloinen parmahille Maa-emosen; ei tajua taatto häntä, maammo outo ei opasta. PIME
Vaan kun viittasi viimein itseens' siinä ja siskoon, koskettain surut tuon, joit' tahtoi hellänä viihtää, puhkesi itkuun hän, sekä peittäin silmiä istui. Lohduntuoja se lohduton on. Luo kätkyen sisko kehkeyneempi nyt ei toki jää; heti kohti jo kiitäin, painavi suudellen povehensa hän itkevän immen.