United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin! soi yltämme, altamme kuoro; mutta se, jolle jo sattuvi vuoro, painavi päänsä kuin tehnyt ois murhan, tuomiten turhaakin turhemmaksi turhan. Yhtä en sentään ma laulamatta jätä, en sydän-yötäni yksinäistä tätä, missä mun ympäri suitsuvat soihdut, muinaiset niinkuin muistojen loihdut. vaikka ne oiskin vain virvatulta, saakohot virteni viimeisen multa.
Hän hiipii ja kuulevi kummakseen, hepo kuinka haastavi herralleen: »Mitä mietit? Miks olet murheinen? Sua varmaan miellytä enää en. Mua silitä et, mua puhuta et, en tiedä, surret vai iloinnet. Sun arvaa en sydän-aikeitas. Toki muistahan kunnon kumppanias! Myös muista tuo, mikä eessäs lie, yli estehien sinut siipeni vie. Ja jos sua painavi tomu ja maa, voit kanssani taivahat tavoittaa.»
Näin unessa kultani armaan, Ol' arka ja kurja hän nyt, Ja entinen muhkea muoto Oli kuihtunut, ränstynyt. Hän painavi rintahan lasta, Ja toista hän kädestä vie, Asu, ryhti ja katsekin näytti Mitä huolia kärsinyt lie. Hän asteli katua pitkin, Ja niinpä nyt kohdataan, Hän näkevi mun, ja hälle Ma haastelen rauhaisaan: "Käy kanssani kotihin meille; Kas kuin sua näännyttää!
Kuten huomaat silmin sa huikaistuin, olen sorjempi Sophrosyne; olen aistien hurma ja armaus. elon pimeän valtoja vastaan, kun painavi päivien harmaus, yö, kuolema liioin lastaan. Olen vaistojen virta ja välke veen, olen viettien vienous hellä; mitä haavoitti taisto, sen terveeks teen ma hetkien hempeydellä.
Oi, Herra, taivahan valtias, Maan, ilmojen korkea kuningas, Jo suhista kevään tuulten suo, Jo kasvosi meihin käännä, luo! Me olemme syntiset, syylliset, Me olemme vääryyttä tehnehet, Ja kätesi siksi niin raskaasti Voi, meitä nyt, Herra, painavi. Mut kuin itä lännestä siirrä jo Pois syntimme, torju turmio! Sua tahdomme jällehen palvella, Elä rankaise näljällä uudella!
"Ajattelen Luciota", vastasi Helena syvästi huokaillen, sitten alkoi hän puoleksi lausua ja puoleksi laulaa itseksensä muutamia surullisia säkeitä eräästä kreikkalaisesta kööristä: "Jota varroten ainiaan Käyn silmissä kyynelkaste; Mun mieltäni murheen taakka I'äti painavi vaan."