United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Kölliskö taasen tapansa mukaan hajamielisenä istui pöytänsä edessä, kiintyivät hänen silmänsä tuohon kuluneesen kirjan lehteen. Hän otti sen käteensä ja luki seuraavaa: "Herra, elä rankaise minua vihassas, ja elä kurita minua hirmuisuudessas! Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
"Mutta jos he rankaisevat sinua, kun olet salannut asian niin kauan." "Eiväthän toki rankaise minua siitä, että olen löytänyt ja pelastanut lapsen ja nyt vien sen heille?" "Ei sen vuoksi, mutta siitä, ett'et ole hankkinut tietoja eli koettanut löytää vanhempia." Selvästi näkyi, että Laagjen puoliso vähemmin sääli lapsen vanhempia kuin mies.
»Ei minun tavarani ole koottu lurjun keinoilla ja kurilla, sellaisilla kuin tuo Siikalahden Mikko kokoaa kumma, ettei Jumalan käsi sitä rankaise.» Hän katsoi yksinkertaisen ja kysyvän näköisenä Hautalaiseen, joka yhä enemmän joutui hämilleen.
"Isä," lausui nyt Anna äkkiä, samalla kun hän vitkaan nousi penkiltä ja isäänsä lähestyen laski päänsä hänen olkapäälleen: "Isä, yhtä minä sinulta vielä pyydän. Rakas Jumala taivaassa ei minua niin kovin rankaise, että sallisi Yrjön minun tähteni tulla vieläkin onnettomammaksi.
Toimittava siinä tapauksessa, jatkoi Johannes, jos huomaan, että aiotte ruveta vainoamaan minuakin, kuten kerran isävainajaani. Siis kuitenkin pieni armon-aika! Mutta mitä te mainitsitte isävainajastanne? Te tapoitte hänet, virkahti Johannes järkähtämättömästi. Te olette tappanut niin monta. Tappanut? Henkisesti ja aineellisesti musertanut. Siitä ei laki rankaise.
"Seneca sanoo: nemo prudens punit, quia peccatum est, sed ne peccetur", jupisi Haerkepaeus, lisäten ääneen: "Onko hän katunut tekoaan?" Kukaan ymmärtäväinen ei rankaise siitä syystä, että rikos on tapahtunut, vaan jotta rikollisuutta ehkäistäisiin. "Katunut!" naurahti Yrjö. "Kivenkovaan kieltänyt hän on, vaan ei katunut." "Eikö hän vieläkään tunnusta?" kysyi Haerkepaeus.
"Niinkö," lausui hän, "sinä palkitset kaiken sen ystävyyden, jota olen sinulle osoittanut?" "Jos erehdyn, niin todista se," vastasi Petronius, "mutta tiedä, että rakkauteni sinuun minut pakotti lausumaan mitä lausuin." "Rankaise röyhkeää!" toisti Vitellius. "Tee se!" kuului useita ääniä. Atriumissa syntyi hälinää ja liikettä, sillä miehet rupesivat vetäytymään erilleen Petroniuksesta.
Me voimme kumminkin luottamuksella sulkeutua kaitselmuksen suojaan, sillä kaitselmus ei aina rankaise viatonta kolmanteen ja neljänteen polveen, vaikka tämä uhkaus on luettavana pyhässä kirjassa. Tämän kaitselmuksen huostaan minä uskon teidät, poikani, mutta minä neuvon teitä samalla varovaisuudesta välttämään kulkemista nummen yli niinä pimeinä hetkinä, jolloin pahuuden voima on korkeimmillaan."
Muutkin rupesivat nyt huutamaan: "Rankaise murhapolttajia! Jumalatkin vaativat kostoa." Nero istuutui, päästi pään painumaan rinnalleen ja vaikeni taasen, ikäänkuin häijyys, jolle hän oli korvansa kallistanut, olisi huumannut häntä.
Uskokaamme, ettei Luoja meitä eikä maatamme tätä kallista isiemme maata liian ankarasti rankaise, vaan armossa kääntää kasvonsa puoleemme." Näin sanoen katsoi Juhana joksi lukija kylväjän arvannee lempeästi Elsaan, joka nyt oli kolme kuukautta ollut hänen vaimonsa. "Me olemme vaarassa tottuneet luottamaan Herraan", lausui Elsa, "ja se luottamus ei ole meitä koskaan pettänyt".