Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Tämä vähäosaisten keskinäinen veljeys on lohdullisimpia ja kantavimpia tunteita heidän elämässään; sekin osaltaan lieventää Pakkalan kuvausten kirpeyttä ja tekee ne niin laajasti inhimillisiksi. Tästä avuliaisuudesta ja vielä enemmän: luonteensa arvon mukaisesta suhtautumisesta 'langenneihin', kuten Elsaan s. 240 'Elsassa' Latun emäntä antaa mitä kauneimpia todisteita kaksoisromaanissa.
Jalassa oli hänellä lyhytvartiset saappaat ja kädessään piti hän hallavoitunutta huopahattua. Partaa ei miehellä ollut, vaan tarkemmin katsottuna osoitti musta ja tiuha sänki, että hänellä oli hyväkin parran kasvu, vaan että hän ajeli leukansa. Mummon käskystä istui vieras akkunanpieleen. "Onko tää teidän tyttärenne?" kysyi vieras, katsahtaen Elsaan, kun tämä neuloi pöydän toisessa päässä.
Vaan enköhän sitte rupea joksikin opettajattareksi, kun ensin olen käynyt tyttökoulun läpi ja sitte oleskellut vähän aikaa Helsingissä laajentamassa tietojani ja ehkä vähän huvittelemassakin, vastasi Elsa leikillisesti. Sinä sopisit parhaiten rouvaksi, Elsa, jonkun etevän miehen rouvaksi, jonka kodin sinä hoitaisit ja kaunistaisit, sanoi Arvi, ihastuksella katsoen Elsaan. Minäkö rouvaksi?
»Elsako!» hyvitteli Vimparin vaimo. Hän oli ihastunut Elsaan, kun naapureina asuivat, jolloin Elsa opetti lapsia ja kävi usein heidän asunnossaan. Vaikka Elsa oli ollut lapsi vain, niin oli hän vaikuttanut virkistävästi ja lohduttavasti aina. Oli tuntenut kuin jotakin turvaa ja toivoa, aivan kuin hän olisi ollutkin enkeli eikä ihmislapsi. Pitkät vuodet oli nyt kulunut, että ei ollut häntä nähnyt.
Yrjö olikin Annille hyvä hoitaja, niin ett'ei tarvinnut kuin välistä mennä hätään, kun Anni rupesi kovin Yrjölle juonittelemaan. Puhdistustyö kävi Elsalta rouvan mielestä erittäin kätevästi ja samalla tarkasti, ja hän oli erittäin tyytyväinen Elsaan. Kun huoneet oli siistityksi saatu, sai Elsa luvan mennä lasten kanssa pihalle.
Hänet säästäisi kuolemalta niin mielellään Erkki Tuiralle, joka on miehekäs ja ehyt luonne ja jonka onnettomuudeksi liian myöhään ilmi tuleva rakkaus Elsaan vaikuttaa kuin lupauksena keskellä elämän murhenäytelmää.
Uskokaamme, ettei Luoja meitä eikä maatamme tätä kallista isiemme maata liian ankarasti rankaise, vaan armossa kääntää kasvonsa puoleemme." Näin sanoen katsoi Juhana joksi lukija kylväjän arvannee lempeästi Elsaan, joka nyt oli kolme kuukautta ollut hänen vaimonsa. "Me olemme vaarassa tottuneet luottamaan Herraan", lausui Elsa, "ja se luottamus ei ole meitä koskaan pettänyt".
Mummon mentyä kääntyi rouva Elsaan päin ja sanoi: "Ka niin, ota virka vastaan, ja ala keittää, kyllämähän pidän lapsista huolen itse, jos en ihmistä saa." Maisteri ja rouva menivät pois ja Elsa jäi kyökkipuuhiin. Vähän ajan takaa palasi rouva kyökkiin ja sanoi Elsalle: "Maisteri aina puhuu siitä luusopasta, etköhän sinäkin voisi sitä keittää?"
Rouva luki ja katsahti luettuaan Elsaan. "Soo, vai olet sinä jo niinkuin vanhat palvelijat?" Rouva pyörähtiin ympäri, kävi vähän hellin luona ja meni niin lappu kädessä toiseen huoneesen. Vähän ajan kuluttua raotti rouva ruokasalin oven ja kutsui Elsan sisälle. Elsa astui ruokasaliin. Täällä istui maisteri pöydän ääressä aamukahvia juomassa.
Eräs entisistä piioista, Ulla nimeltään, suostui Elsaan kohta ensi hetkestä. Nyt kun hän oli tuon vanhan keittäjättären mielen viinin maistamattomuudellansa rikkonut, talutti Ulla Elsan erääsen kamariin, joka kuuluikin heidän molempien makuuhuoneeksi; täällä istuivat he alas omille, heille talon puolesta kuuluville tuoleillensa ja Ulla sanoi Elsalle muutamia sanoja: "
Päivän Sana
Muut Etsivät