Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Elsa, joka ei emäntää paljon tuntenutkaan, ei osannut siitä olla paljo pahoillansakaan; kumminkin ihmisen, vaikkapa oudonkin, kuolema, varsinkin niin äkkinäinen, teki Elsaan syvän vaikutukseen. Mummo itki katkerasti vanhaa tuttavaansa, ja Elsakin alkoi itkeä, kun mummo alun antoi. Jonkun aikaa itkettyään huomasi mummo, ett'ei se porusta parane, ja läksi sanomaan toisille asukkaille talossa. Samassa rakennuksessa, kuin emäntäkin, asui muudan sepän leski. Hänellä oli kaksi aika-ihmistä tytärtä.
Siitä he tavallisesti puhelivatkin, mutta Liisa olisi halunnut nyt puhella »Uskosta», jonka tulosta oli odottanut tietoa kuin päivän nousua. Hän oli tullut siihen luuloon, että Elsalla ja Tuiralla oli ollut »vispilän kauppaa», sillä Tuira oli rakastunut kovasti Elsaan ja käynyt usein hänen luonaan.
Vilma oli lopettanut keskustelunsa vengerkasta ja kääntyi rouva Huoviseen ja Elsaan päin kysyen: "Emmekö lähde tänä iltana katsomaan hiidenpatoja Hanhisaaressa? Sehän on melkein tiellä Koivuniemeen." "Se olisi varsin hauskaa", vastasi Eksköld, "vai mitä rouva Huovinen ja neiti Elsa arvelevat?" "Voi, se olisi hirveän lystiä!" huudahti Elsa, ja rouva Huovinen hymyili.
Vaan toimituksen jälkeen astui Martti suoravaisesti pastorin luo ja kiitti häntä kauneista sanoista. Mutta muu kirkkoväki istui ihan hiljaa, mieli ahdistettuna. Ja kun hääväki kulki pois käytävää pitkin, kiintyivät katseet pelottomasti Elsaan. Hän astui kahta vertaa suurempana ja ryhdikkäämpänä tyttärensä jäljessä silmiäänkään räpäyttämättä.
Isäntien ja emäntien huomio kääntyi Elsaan. "Tämäkö tyttö se on, joka sisar-Heleenan lasareettiin toi?" kysyi Aatu. "Sama tyttö juuri", sanoi mamseli. "Kummallinen on tyttö, kun pani ainoan nuttunsa saadakseen vieraan pitäjän ihmistä lasareettiin!" sanoi Aatu. "Ei vaan sitä olisi tehnyt yksikään meidän kylässä", sanoi Juuso.
Hänen jäähyväisensä olivat kylmät ja jäykät. Selvään huomasi hän, miten Elsa silloin vaaleni ja hän tunsi tämän pienen käden, silloin kuin se ojennettiin jäähyväisiksi, vapisevan mutta tukkukauppiaan poika seisoi siinä aivan lähellä ja Stålsköld'in lannistavat ja ylpeät katseet siirtyivät hänestä Elsaan ja taas takaisin häneen.
Ja rouva Huovinen ei pitänyt sitä millään lailla vääränä tai sopimattomana, että hän äitinä oli toissa päivänä Eksköldille kertonut, kuinka hän aina oli koettanut ja luojan kiitos myöskin onnistunut istuttaa Elsaan hyveitä ja vakavia periaatteita, jotta hänen ei tarvitsisi luulla, että kukaan kiinnittäisi huomionsa Elsaan siksi, että hän omisti 200,000 ja kaupungintalon.
Elsa oli yks' kaks' saanut oman pukunsa kuntoon ja istui nyt Eevin huoneessa kyyristyneenä sohvannurkkaan ahmien »Kertomuksia Suomen kansan historiasta». »Oh, sinua, että viitsit!» Eevi kääntyi Elsaan päin. »Ja vielä näin herttaisena ja runollisena huvitusten aikana!» »Liekö tuo peilaileminen sitten niin paljon runollisempaa?» Elsa nosti hetkeksi katseensa kirjasta.
Se oli niin kaunista, että he kerran itkivätkin luettuaan yhdessä kirjeen. Mari sääli Elsa raukkaa, joka ei ollut niin onnellinen kuin hän. Hän koetti sen vuoksi hyvittää Elsaa, vakuuttamalla hänelle aina uudelleen, että Tuira on mielistynyt Elsaan. Mielenhyviksi se Elsalle oli, vaan puuttui paljon Elsan onnen ollakseen Marin onnen veroinen heidän kummankin mielestä.
Eevi katsoi ihmettelevästi Elsaan, mutta ei virkkanut mitään, siksi jatkoi Elsa: »Muistathan, miten opinhaluinen olin, ja tiedät, että olen sitä vieläkin, mutta nyt ymmärrän, että opiskeleminen ei yksin minua tyydytä. Tarvitsen muutakin. Tarvitsen toiminta-alaa ja tunnetta siitä, että olen hyödyksi. Opiskeleminen on ainoastaan tie siihen, mutta tie, jota ilolla kuljen.
Päivän Sana
Muut Etsivät