United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elina hymyili ja taputti poikaa poskelle, mutta huomasi samassa hänet vieraaksi ja kysyi: »Mikäs tuntematon pikku poika sinä olet?» Lapsi katsahti ylös ja vastasi levollisesti: »Vahalan Paavo minä olen.» Hääväki oli jo kaikki tullut ulos pihalle, mutta ei se mikään loistava joukko ollut.
Läsnäolijat alkoivat hämillään ollen katsella toisiaan, ja pian huomasivat vieraat metsästäjät, että heidän ympärilleen oli muodostunut tyhjä piiri lattialle ja että hääväki asettui heitä tarkastelemaan tarpeellisen välimatkan päähän. Kohta antoi kuningas ystävilleen merkin ja he vetäytyivät ovelle päästäkseen huomaamatta tiehensä.
Hän eli puoleksi nykyisyyttä toiseksi entisyyttä ja siihen hän vaipuikin, kun heidän keskustelunsa sinne siirtyi. Ja siitä havahtui hän kuin unesta vihkimistoimitukseen, kun pappi seisoi jo keskilattialla ja hääväki oli keräytynyt saliin. Morsiusparia odotettiin. Viion leskeä aivan kuin peloitti, sen huomasi hän yht'äkkiä ja hän aivan kuin odotti jotakin onnettomuutta tapahtuvaksi.
Tuota odottamatonta uutta estettä, uutta omantunnon säikyttäjää, säikähtivät pelimannit niin, että toiselta heistä putosi viulu lattialle ja kaikki hääväki tyhmistyi kovin ja itsekukin lysmistyi ja kyyräysi mihin suinkin pääsi, mutta pois nyt vaan kunkin teki mieli keski-lattialta.
Reetta hyväksyi kaikki vastaan sanomatta, ja isä oli viime aikoina niin heikonnut ja tullut niin kummalliseksi, ett'ei häneltä edes mitään kysyttykään. Kolme päivää ennen joulua kirkkaassa päiväpaisteessa kulki pilvettömän pakkastaivaan alla aidanpanijan juhlallinen hääväki kolmissa kärryissä metsästä aukealle.
LOKKA. Istukaa, isot ja pienet, Heimot Pohjan ja Kalevan! Aika istuen lyhempi. Hääväki istuu.
Kovasti tästä säikähti hääväki, joka oli iloisan vieraan leikillisten sanojen ja uskaliaan käytöksen rohkaisemana lähemmäksi pakkautunut, moni naiseläjä itkuun pelosta hyrähti. Vaaleana tuli morsian vieraan luo rukoillen häntä poppamiestä rauhaan jättämään. »Poppamies olen minä itsekin», virkkoi vieras, »ja sellainen poppamies olenkin, että Louhelan Antin käännän kahdeksaan käppyrään».
Knuuti, kirkonkirja kainalossa KNUUTI. Arvoinen isä, suokaa anteeks, että Erille kuorin veljist' teidät kutsun, Mut velvollisuus vaatii valmistamaan Nyt teitä; häitään jouduttaa nuor' Aksel, Hääväki tuokiossa linnasta Jo tänne ehtii. ERLAND. Ennen kuolemaani; Suo Herra mulle ilon yhteen liittää Kaks jaloa ja hellää sydäntä. KNUUTI. Mua surettaa, kun täytyy häiritä Sit' iloanne, isä arvoinen!
Tuota arkuutta ja pelkurimaisuutta enensi heissä vielä yhä uudistetut ukkosen jyrähdykset, jolloin he aina uudestaan säpsähtivät, vetivät niskansa kyyryyn ja hiljaa siunailivat. Koko hääväki siunaili myös joka kerta kun salahma välähti, jonkatähden koko tuossa suuressa ihmis-joukossa ei kuulunut muuta kuin yhtä ja samaa ässän sihinää.
Emmalta! sinä valehtelet, sinä valehtelet Emmalta! ei, se on mahdotointa sanoi Elias hiljemmalla äänellä; Emma murhaaja ha, ha, ha, miten saatin räpäystäkään uskoa sitä. Ei, Veljeni! tuon kirjeen on joku, joka kadehtii onneani kirjoittanut... Se on Emmalla ollut, älä luota häneen, veljeni ... älä!... Ole vaiti, hääväki odottaa, mennään sisään.