United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten mennään talon tupaan, missä vanhat eukot par-aikaa oleskelevat, toinen veisaten virttä ja toinen nakellen kortteja, itsekseen noituen. Nuorukaiset toinen naispuvussa antautuvat kiistelemään vanhojen akkain kanssa.
Topias oli kummissaan ja harmissaan. Moinen muistamattomuus ja leväperäisyys vivahti hänestä hiukan niinkuin epärehellisyyteen. Simon kautta tuli asia tiettyviksi talonpuolellakin. Eräänä päivällistuntina tulivat isäntä, Johanna ja Simo puotiin. "Mennään nyt edes onnenkokeiksi hakemaan niitä pois," virkkoi ensin mainittu. "Tottahan edes turkit..."
"Sinun ei ole hyvä seista täällä, tule, mennään kotiin miehesi varmaankin sinua odottaa." Mutta nuorikko ei paikalta liikkunut, hän ojensi vaan itseään, ja vetäysi pois nuorukaisen luota. Silmät olivat ummessa, ja ääneti hän seisoi siinä, kuin tahtoisi hän sulkea itsensä kaikesta yhteydestä muiden kanssa. "Tule!" pyysi nuorukainen vapisevalla äänellä ja ojensi taas kätensä hänelle.
Silloin pitää ottaa konsa annetaan." "No lähde ryyppäämään ehkes tshaijut." "Et sinä lähde kumminkaan; mitä minä sinne väärään lähden suotta ajamaan." "No lähdetäänhän tshaijulle, ehkä minä miksi mietin..." "Kyllähän minä en mitenkään joutais' vaan jos häntä nyt sitte tshaijulle... Tule tänne kärrille, niin mennään sitte parvessa." Sinne se sitte isäntä meni heinäväeltä.
Sai eväslaukun rattailleen ja läksi kolmeksi päivää Raasilan kestikievari-taloon. Lapsellinen ilo ja uskallus loisti hänen silmistänsä, kun hän lähtiessään huusi Loviisalle; "Nyi mennään!" Poika parka meni tietämättömiä kohtaloita kohti. Ensikerran kyydissä.
Kun Aspela oli kuullut, että tyttäriä vaivasi semmoinen vika, torui hän heitä ja varoitteli lasivuoresta ja Kyöpelistä. Siihen Maija kohta vastasi: Lasi on kirkasta, kirkas on viisasta. Liisu siihen lisäsi: Kyöpeliin kuoltua kuitenkin mennään, menee eläissä jo. Enhän minä senlaisia vastauksia odottanut. Mitäs minä tuohon nyt sanon? sanoi Aspela, hieroskellen vähän silmiänsä.
Hän ei havainnut, että morsian ja morsiusneidot jo alkoivat vetääntyä takaisin, ennenkuin yksi sulhaspojista se oli hänen ystävänsä Arvid hiljaa koski hänen käsivarteensa ja sanoi: »Nyt mennään sisälle.»
Kunpa nyt olisi suuta korviin ja vatsaa polviin, sanoi kerjäläinen munarokkaa syödessään. ANTTI. Niin, kyllä Penttula on kuuluisa noita. HOPPULAINEN. Suurin Suomenniemellä, sanotaan. Tulet siis? ANTTI. Jos häntä nyt sitten tulisi. HOPPULAINEN. No, olkoon päätetty, tuossa paikassa mennään. HELENA. Isä kulta, älä toki enää ota.
Mut jos ma sanon: mairetta hän vihaa, Niin mieltyy hän ja perin maireissaan on. Mun suokaa toimia: Min' osaan kyllä miehen mielen kääntää, Ja Capitoliin minä hänet tuon. CASSIUS. Ei, mennään kaikin häntä noutamaan. BRUTUS. Siis kahdeksalta viimeistäänkin, niinkö? CINNA. Niin, viimeistäänkin; muistakaa se kaikki. METELLUS. Ligarius vihaa Caesaria, joka Pompejon kiitoksista häntä sätti.
Mutta tässä jaarittelemme asioista, joista ei meillä hipalettakaan ole tekemistä, ja laskemme karjan sutten kitaan. Riennetään perässä; mene tuota kohden sinä, ja jos yhdenkin mullin suohon päästät, niin katso niskas, mies. Mennään nyt. KULLERVO. Samaan paikkaan, luulen minä, joudun taas. Seuraa minua, impi! Tähän kuusten suojaan istumme haastelemaan lemmen kieltä; tule, neitoseni!