Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Mennään nyt. Ennen päivännäköä meidän on piiloon pääseminen".
»Mennään nyt jo», muistutti Martti, ja sitte lähdettiin kankaalta. Tulipa vielä muutamia saattamaan heitä rannalle asti. Torpan tytöille sanottiin sydämelliset jäähyväiset, ja sitte he läksivät torpan veneellä soutamaan. Ilta oli lämmin ja ihana, taivas kirkas, ja pieni vene kiisi nopeaan yli lahdelmien, sivutse saarten.
Samassa hän katosi kuin kaunis, ilkeä näky. Acte ja Lygia kuulivat ainoastaan lapsen parkua, sillä keisarillinen lapsi oli jostakin syystä ruvennut itkemään. Kyyneleet nousivat Lygian silmiin. Hetken perästä hän tarttui Acten käteen ja lausui: "Mennään pois. Ei pidä odottaa apua muualta kuin sieltä, mistä apu saattaa tulla." He palasivat atriumiin ja viipyivät siellä iltaan asti.
Silloin me mennään ja muutenkin. Lauri, minä rukoilen sinua, jää, jos vielä vähänkin rakastat äitiäsi, pyysi ruustinna. Jää meidänkin tähtemme, pyysi Kaarina. Minä jään, mutta minä tunnen, ettei minun pitäisi sitä tehdä.
Minnekäs isäntä ja emäntä menevät? kysyi hän vähän ajan kuluttua. »Isännästä» ja »emännästä» leppyivät Matti ja Liisa häntä katsomaan. Ei me olla isäntiä ja emäntiä. Vai ette ole ... kik! kik! kik! ... kyllä minä tunnen, kuka on isäntä ja emäntä! Vai tunnette! Tässä tuota vain nyt mennään.
»No lähdetkö sinä, taikka nyt jäät?» kysyi Vennu Ellalta. »Mikä hätä nyt on?» »Hätää ei ole, eikä koskaan tulekaan. Mutta mars, poika, nyt mennään!» Hän tempaisi Ellan kauluksesta matkaan. »Muistakaa se pojat, että Karin Vennu on sittekin *vanhin*!» Ellan hän tempaisi kainaloonsa ja vaikka olikin itse hyvästi juovuksissa vei tämän kuin puolikasvuisen pojan mukanaan.
Revitä, jos tahdot, sehän on tapasi palkita. Et siis tahdo kostaa sisartasi sinä? Horroksissa huusit kostoa? En tiedä, mitä horroksissa huutanen. No, mene sitten... Kuule, älähän mene! Tunsitko sisaresi? Pienenä pahaisena muistan. Et isona nähnyt? Tuntisitko, jos lohena vedestä nousisi? Tule mukaani, mennään padolle haavimaan. Soh! Mars, lurjus! Vouti heitti nuken haaviin ja lähti rantaan.
Mutta sepä hänenkin elementtinsä herätti. »Mennään!» Alkoivat juosta veräjälle. Kaihoten antoivat toiset tilaa, toiset riensivät perään. Kahden puolen veräjää vielä seisoskeltiin ja kerskaillen piiskattiin kangilla maata ja aitoja; joskus kyläläiset jo veräjällekin iskun antoivat. Valee ja Heikki hyppäsivät veräjän yli.
Onko pelkoa täällä tällaisen kersantin? "'Ei ensinkään: ensin ryypätään rauhassa, sitten mennään raha-pyttyä noutamaan'. "'Onko mökkisi lämmin? Kolmeen viikkoon en ole lämpimässä huoneessa levännyt'. "'Ei nyt levätä, nyt juodaan'. "'Niin velikulta, sanoi Kiikkis Matti, ja sitte me ryypättiin'.
»Noo, Alma», sanoi John, hiljaa puristaen hänen kättään, »mitä mietit?» »John, minua ei vielä yhtään nukuta. Lähdetään järvelle. Onhan synti panna maata näin kauniina yönä.» »Mutta nyt on jo niin myöhäistä.» »Mitä se tekee. Nukutaan aamulla pitempään.» »Entä pikku Helmi?» »Kyllä Miina katsoo häntä sen aikaa. Eikä hän tavallisesti herääkään iltayöstä.» »Niinpä mennään sitten.
Päivän Sana
Muut Etsivät