United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Grönberg astui Ellan ääreen ja kysyi: »Mistä sinä olet tänä talvena saanut viljaa?» »Kaupungista on haettu ja...» »Vai kaupungista!» »Niin ja tältä Klitsiltä ja ... ja Siikalahden kestikievarilta.» »Sinä sanoit ostaneesi *rukiita* kestikievarilta?» »Niin tuota ... en minä nyt muista, oliko ne jauhoja vai rukiita, kun...»

Aivan rauhallisena meni Grönberg istumaan ja alkoi piippua polttaa ja mietiskellen katsella ulos ikkunasta. Mutta kun Ellan makuu alkoi tuntua liian pitkälliseltä, meni hän ja potkaisi tätä selkään karjaisten: »Ylös, lurjusElla päästi heikon äänen. »Laita paikalla pystyyn itsesi, taikka...» Ella alkoi todellakin vääntää itseänsä pystyyn. »Heitä tuo takki päältäsiOvi pantiin lukkoon.

Kyllä Iisakki oli ensin hyvinkin harvasanainen, mutta Matti osasi selittää asiansa sillä tavalla, että täydellisesti näytti kuin Santra olisi jostakin todellisesta kidutuspenkistä pelastettu. Se veti. Iisakki tunsi hyvin Kuivasen Ellan ja piti miestä sietämättömänä retkaleena, jolle olisi ollut synti siivoa tyttöä antaa. Herastuomarin tunsi niinikään.

»No lähdetkö sinä, taikka nyt jäätkysyi Vennu Ellalta. »Mikä hätä nyt on?» »Hätää ei ole, eikä koskaan tulekaan. Mutta mars, poika, nyt mennäänHän tempaisi Ellan kauluksesta matkaan. »Muistakaa se pojat, että Karin Vennu on sittekin *vanhin*!» Ellan hän tempaisi kainaloonsa ja vaikka olikin itse hyvästi juovuksissa vei tämän kuin puolikasvuisen pojan mukanaan.

Eikä sitä kauan tarvinnut odottaa. Silloin pistäysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi hänet tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta pääsi huudahdus, kun näki Ellan. Kohosi joutuin ylös lattiasta ja aikoi rientää, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan. Mutta Ella otti kiinni, naurahti ja kysyi, että eikö nyt lähdetä luttiin? Santra tempaisi itsensä irti ja juoksi ulos.

»Lähdetään nyt, emme suinkaan me tässä rupea riitelemäänEsakin jo alkoi malttaa mieltään ja lähti Ellan perään kävelemään. »No en minä riidellä tahdo ... enkä paljon pane väliksi vaikka riidelläänkin. Tietäähän sen ainakin puoli maailmaa, etten minä pane vastaan muuta kuin mahdottomia

Vai niin, vai semmoisia sinä olet luvannut, puhumatta minulle sanaakaan moitiskeli äiti. Mutta mihin luulet minun voivan sijoittaa neiti Roosin; muistahan toki, että hänen vanhempansa pyysivät hänet meille jo kesällä, kun minä olin tädin luona maalla! Mutta hänhän voi asua Ellan ja Sannin huoneessa, se on kyllin suuri.

Ellan päästä näyttivät viinahöyryt haihtuvan kuin tuuleen. »Mutta missä hän nyt on?» »KaaElla kiroili hiukan hillityllä äänellä. »No onkohan hänet joku vienyt tai?...» »Mistä minä tiedänHammasta kiraten lähti Ella tuvan kautta ulos. Hän melkein juoksi luttiin. Ovi oli lukossa, mutta sen hän potki auki, nähtävästi jonkinlaisessa toivossa tavata Santra.

Tällä tavalla jatkettiin aina pienten väliaikain perästä siksi, kunnes Ella oli saanut erityisen erän vielä siitäkin, ettei antaisi lapsillensa pahaa esimerkkiä, ettei joisi, ei menisi yöllä ajolle, ja vielä viimeiseksi siitä, että kun ei Ellakaan armahda vaimoansa, niin nimismieskään ei aio Ellaa armahtaa. Kyllä Ellan selkä nyt oli niin pehmeä, ettei tahtonut takkia kestää.

Siellä oli m. m. tällainen Ellaa koskeva muistiinpano: »Helmikuun 12 p: sai Kuivasen Ella Mikko Siikalahdelta jauhomaton velaksi Karin Vennun takauksellaMitään muuta selvää ei ollut saatu Ellan viljan ostoista. Yleisesti kuitenkin tiedettiin, että viime vuosi oli ollut hänelle jo melkein täydellinen katovuosi.