United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä nyt katsahti ylös ja rukoili hiljaisella äänellä: "pyhä madonna, armahda minua; minä olen yksin, ihan yksinäni tässä kauniissa mailmassa ja minä kärsin vaivaa; suo minulle armas sydän, joka minua lempii, ja paranna rintani kivut!"
"Minä kuolen..." huudahti hän, painaen kätensä sydäntään vasten, "ei, minä en kuole, vaikka tunnen kuoleman tuskia ... sieluni kuolee ... sydämeni jähmettyy ... mutta elämästä en pääse... Jumala, armahda ... se oli synti, hirvittävä synti ... hän on toisen oma ... minä tahdoin eroittaa heidät ... minä olen saanut palkkani ... mutta minä olisin valmis antamaan henkeni hänen edestään ... saadakseni hituisenkaan rakkautta ... ja hän, mitäpä hän hänestä välittää..."
Ja kun viimeinenkin oli lähtenyt alttarilta, lausui arkkidiakonus yhteisen synninpäästön ja lisäsi juhlallisesti: "Menkäät, älkäätkä tehkö syntiä enää." Tuokion aikaa olivat kaikki vaiti, ja sitten eri äänet, jotka vähitellen paisuivat täydeksi kööriksi, yhtyivät veisaamaan Agnus Dei: "Oi Jumalan Karitsa, joka poistat mailman synnit! Armahda meitä, anna meille rauhasi!"
ANIAN. Oi kuolema! Jumal' armahda, mitä aavistan minä! ANIAN. Margareta, katso laupeaasti puoleeni! MARGARETA. Onneton, sun muotos ilmasee kaikki, oi Jumala! ANIAN. Jaa, petos on tehnyt tehtävänsä lujimmassa linnassa. MARGARETA. Haa, mitä sanoit! ANIAN. Petos on heittänyt Svean linnan. MARGARETA. Ota sanas takasin, minä rukoilen, ota se takasin! Oi, älä sano petos!
Minä pelkään, että nyt pian saamme kuulla moisista kummituksista. *Matami Helseth*. Jumal' armahda, neiti.
Mikähän tästä perästä tulee, mikä minut perii! Voi, Jumala armahda, mikä kosto tästä minulle tulee, kun semmoiseen syntiin... Tuolta kotoa ne olivat lähteneet matkaan nämä katkerat muistot. Hän ajatteli, että jos tämä olisi pakomatka toiseen maan ääreen, kauas niistä... Mutta ei sitä voinut paeta, se seurasi mukana, niin ihan mukana.
SYLVI. Minä en voi... Ei, ei, minä en voi... VIKTOR. Sano pois, Sylvi. Mitä sinä annoit hänelle? SYLVI. Strykniiniä. SYLVI. Viktor vie minut pois täältä! VIKTOR. Herra taivaassa! mitä olet sinä tehnyt? SYLVI. Armahda! Vie minut pois! SYLVI. Viktor elä jätä minua yksin Viktor! NELJ
»Elä minua hylkää, rakas isä, armahda, tule avuksi...» Mutta siltä se tuntui, että Jumala heitti hänet pois kasvojensa edestä, pimeyteen alas... Sitten joku pahuuden henki otti häntä ahdistaakseen, se tuli kuin takaapäin ja uhkasi häntä, mitä se tahtoi? Pikku Anniako ... tukehduttamaan ... ja kaulasta kuristamaan ... noita toisia ... ja sitten itse ... hypätä aventoon...
Armahda Jumala! Aivan kuin tätä peläten hän sitten aina tuskallisella jännityksellä odotteli Esteriä Holmalta ja pani huolekseen pienimmätkin seikat. Levottomaksi sai hänet huomionsa, ettei Esteri koskaan puhunut Laurista.
Onnellinen hymyily kirkasti vanhuksen kasvoja ja niin sanomattoman suloinen tunne viemisti hänen sydäntään. Hän heräsi hän ei ymmärtänyt miksi, vaan hänen täytyi nousta vuoteeltaan, rukoilla ja kiittää Jumalaa, joka oli viimein kaikki hyvin päättänyt. "Sinä sen olet tehnyt, kaikkivoipa, en minä, heikko nainen mitään voi." "Armahda minua!" Aamu koitti; kirkas, suloinen talviaamu.