United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja säästöä ne olivat tuottaneet toista sataa markkaa, jolla ostettiin tupa... Ei tuosta ollut vielä kovin pitkä aika, ainoastaan 10 vuotta. Nyt on jo näin ... edessä elettävänä vielä mahdollisesti monia kymmeniä vuosia... "Herra Jumala armahda!" Sannan sydän oikein kokoon kutistui ja pakoitti ääneensä huokaamaan.
Mua pelko pyytää maahan painaa Ja murheen aallot vaivuttaa, Kun syntiä tein armon päälle, Yllyttäin vihaan Jumalaa. Parempi, jos en ollenkaan Olisi tullut maailmaan. Oi, Herra Jesus, joko tunnet, Kuink' olen aivan saastainen, Puoleeni armokasvos käännä, Lepytä Isä vihainen! Rukoilen sydämestäni, Ah, armahda, oi, Herrani!
Oi Herra, varjele tuota Viertolan isomahaista herraa ja hänen röykkeitä miehiänsä! Armahda heitä, Jumalan kaikkivaltias poika! TUOMAS. Tässä seisomme, astukaat esiin jos miellyttää. JUHANI. Tässä seisomme, astukaat esiin jos miellyttää. VIERTOLA. Hyvä, hyvä!
Norjalainen herra, kookas, totinen mies, jaloilla tunnokkailla kasvoilla, pani kätensä raamatun päälle, sanoen: "Tiedän, että tämä kirja on sinunkin aarreaittasi!" "Niin Jumalan kiitos! mutta siinä on sana, joka joka illoin muistuu mieleeni ja joka minua huolestuttaa: Te olette maan suola." "Arvelen, että se mieleesi johtuu sentähden että paremmin voisit sanoa: Jumala, armahda minua syntistä.
Kuinka voin minä, nainen, sitte olla parempi puoli sinussa? Sinä olet julma, Gerda. Armahda minua! Minä tunnustan vikani sinulle. Minä olen menetellyt kurjasti, kelvottomasti. Sinulla on oikeus syöstä minut luotasi, mutta älä tee sitä. Armahda minua! Sinä heikko mies!
Sillä niinhän se on, kuin kuulin erään merimiehen ikävissään hyräilevän: "Merimies kuin vesilintu Ystävistään erillänsä Ikävissään huokaelee, Omaa kultaans' ikävöipi, Sillä meren myrskysäissä Hyökylaineen vaahtopäissä Merimiesi yksinäinen Ainoon ilon, hyvin löytää; Eipä meripoikaa lainehilla Kukaan armahda, ei armahda!
Oi laupias Isä, armahda! Pois kun kääntyy, ympärillään Karkeleepi aavekansa; Joll' ei tuot' ois valkeutta, Pelkäis hullauntuvansa. Oi laupias Isä, armahda! Mutta viimein, aijan tullen, Tyrmän uksi aukeneepi: Agnes eteen oikeuden Asun mukaan asteleepi. Oi laupias Isä, armahda! Pukuansa järjestääpi, Huivihinsa kääntää huolen, Tukan suorii, jott' ei luultais Olevaksi mielipuolen.
Sun puolehes, suuri Apollo, Kyllä huusi vanha ja nuori, Sun puolehes pohjasta poven Kohos äitien haikea itku: Oi armahda lapsiamme! Tää parku paadenkin helläks sais, Mut paatta vähemmin liikutti Sua, Smintheus, ihmistuskat.» Laulu oli vähitellen muuttunut surulliseksi, sydäntäsärkeväksi elegiaksi. Sirkuksessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.
Nyt hän pelkää onneaan: Kuningas jos suuttuis hälle, Syöksis varmaan kuolemaan! Silloin Ester ihanainen Puhuu kansan puolesta: »Minä olen Juutalainen, Kuningas, heit' armahda!
Tämä huutaa: "Armahda minua, jalo herra! Jumalanpojan tähden, joka kärsi meidän edestämme, jalo herra, sääli meitä!" "Ylevä ruhtinas, kosta häpeäsi!" vastaavat konnat. "Armas eno, en itseni vuoksi rukoile teitä. Mitä merkitsee minulle kuolema!