Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Veisun hurskaat säveleet soivat kauas uudenvuoden yöhön, ja Aiken ties, että nämä olivat Jumalan enkeleitä, jotka lauloivat: "Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto." Kun kuu kohos yli tunturien, oli Herra Jesus Aiken Judnirin kantanut kotihin. Hän makas kuolleena kirkon oven edessä, autuaallinen hymy huulilla, kasvoilla ja hän vietti uudenvuoden juhlaa taivaassa.
Ei pyhät kellot Hälle soineet eikä murhejoukko Hänen haudallansa huokaellut. Missä miesi lepäs, osottihan Ajan maassa musta multapilkku. Mutta kohos toki tanterelle Heinä viherjäinen taas; ja katso: Pian kenkähän ei tiennyt täällä, Missä löytyi hauta Härkä-Tuomon. PAIMENTYTT
Kohta hän ampui ankaran nuolen, vaan unohuttikin palvehet panna, ett' esikoisia vuonia sais satauhrin Apollo; lintuun eip' osunutkaan ei sitä suonut Apollo, vaan liki jalkaa sen kävi siimaan nuoli, ja poikki kärkevä nuolen pää puri kyyhkyä kytkevän siiman. Kyyhkypä korkeuteen kohos siivin, vaan lepatellen maahan liukui siima, ja soi ilohuudot akhaijein.
Sun puolehes, suuri Apollo, Kyllä huusi vanha ja nuori, Sun puolehes pohjasta poven Kohos äitien haikea itku: Oi armahda lapsiamme! Tää parku paadenkin helläks sais, Mut paatta vähemmin liikutti Sua, Smintheus, ihmistuskat.» Laulu oli vähitellen muuttunut surulliseksi, sydäntäsärkeväksi elegiaksi. Sirkuksessa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.
Tästäpä puolin, näet, on veljesi hän, isäs parhaan ystävän poika, ja myös sinä hällen lempivä sisko.» Näin hän haasteli; mut tytön kasvoillenpa nyt pilvi vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju. Vait oli hän sekä viipyi, arveli, vaan kuni tähden kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silmä.
Ramseen esiytymisestä siinä taistelussa lauletaan: Kuningas silloin kohos' urhomielin, Aseihin tarttui, rautapuku yllä, Niin näöltään kuin Baal on otellessaan... Leiskahti ylös kuningas ja syöksyi Katalain ketalaisten hyökyriviin; Hän yksin ol' eik' kenkään hänen kanssaan.
Kohos korkeuteen Polyhymnia, ei viipynyt sankari Hornassa, hän orhinsa oivan viheltää, pois rientää kuin tuli, kuin tuulispää. TAHTI-Y
Siinä, miekkoisena kallistaen pääni, Lapsukaisen kiharia kiemailin; Onneani kuvaelin ääretöntä, Muistin murheet menneheet ja unohdin; Kohos silmihiini autuitten kyynel, Juoksi kyynel lapsen kultakihariin, Kyynel juoksi, laulu kaikui, torvet soivat, Koska aukes ovi Onnelan Neitoselle kyynelien maasta.
Ja annas, kului hetki, kaksi, hän nousi maansa mahtavaksi ja katsoi yli kansojen ja kohos korkeaksi: kun jalka maassa teutaroi, niin pilvet päätä piirsi, kun ääni kautta korven soi, niin kaiku vuoret siirsi. Hän tempas teräsjänterin nyt kalvan kankahasta ja ihmetellen nähtihin sen vanha loisto vasta: kun kuuhut paistoi kärjeltä ja tähdet lappealta ja päästä koitti päivän koi ja aamu kahvan alta!
Erään slavilaisen laulun säveleet kajahtelivat tuosta venäläisestä lotjasta, nuo suruisat säveleet vyöryskelivät etähälle pohjoisnavan merellä, mutta noissa säveliss' kuuli André joutsenen laulun, joutsenen, joka tuoll' ylähällä pyhässä puhtaudess' uiskenteli. Sen tunsi hän. Täm' oli Ahdin kipua ja surumielisyyttä, joka kohos ylös Jumalan istuimen eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät