United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teidän majesteettiinne ja meihin, joilla on puhdas omatunto, meihin se ei koske. Potkikoot satulan lyöttämät konit, meidän säkämme on eheä. Tuo on eräs Lucianus, kuninkaan veljenpoika. OPHELIA. Te olette oiva koorus, prinssi hyvä. HAMLET. Voisin olla tulkkina teille ja armahallenne, jos vaan saisin nähdä nukkien hyppivän. OPHELIA. Olette kärkevä, prinssi, oikein kärkevä.
Areithoos, ajomiespä, pois hevot käänsi, mut hartiahan kävi kärkevä peitsi, vaunuiltaan hänet syöksi, ja vauhkoutui hevot raisut. Kuin kulo riehuva käy suvipoutien paahtaman vuoren rotkoihin, tulen vallass' on syvä, sankea metsä, liekkejä tupruttaa joka suuntaan tuulien pyörteet: noin jumalaimona hän joka paikkaan kerkesi keihäin, 493 kaataen karkasi päin; verivirtana maa oli musta.
Ympäri Kebrioneen moni iskihe kärkevä keihäs, viuhuen jänteeltään moni myös tuli siivekäs nuoli; kilpeä päin moni paiskautui kivijärkäle raskas, keskell' ottelon itse kun peitti jo hän pölykenttää ruumiillaan rotevall', ajotemppuja aattelematta.
Riens Agamemnon päin etumaisena, kaasi Bienorin, päällikön kuulun, löi hänet, löi myös kumppanin hält', ajomiehen, Oileun. Vaunuiltaan alas karkasi tää sekä ryntäsi vastaan; vaan kävi ryntääjään päin otsaa kärkevä peitsi, ei kypär' estänyt, ei sen raskas, vaskinen reunus, vaan läpi luun meni peitsi, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan.
Parooni Görtz jätti harvoin yhtään tilaisuutta käyttämättä Ruotsin aatelistoa nöyryyttääkseen ja juuri tämä ärsyttävä ylenkatse se sittemmin, enemmän kuin mikään muu, saattoikin hänen päänsä pyövelin kirveen alle. Bertelsköldin kielellä pyöri jo kärkevä vastaus, kun samassa ikkunanruutu kilahti, kivi lensi sisään ja putosi juuri suosikin jalkojen eteen.
Vaan jumalainpa se on sylisykkynä vielä, se seikka, peitseni heitoll' enkö mä, vaikk' en lie väkivertas, sult' ota henkeä, sillä on kärkevä mullakin keihäs." Virkki, ja viuhahtain ase sinkosi. Mutta Athene henkäisyllään käänsi sen luota Akhilleun kuulun, puhkaten hiljaa vain, ja se taapäin kiiti ja maahan laskihe, jalkoihin jalon Hektorin.
Vaan kehäks aivan kons' oli kiskonut valtavan jousen, 124 kaikui kaari ja joikui jänne ja sinkosi nuoli kärkevä, kiivas kiitämähän uroparvehen taajaan. Ei, Menelaos, auvokkaat sua siin' ikivallat hyljänneet toki, saatipa Zeun tytär, saattaja saaliin, turvakses joka kiiti ja torjui kirpeän nuolen.
Mutta kun noin hänen keksi Lykaonin loistava poika joukkoja ahdistain kedoll' eespäin syöksyvän, kohta Tydeun poikaan päin hän tähtäsi kaarevan jousen; olkaan oikeahan, sovan kaarteeseen ota iski urhoa ryntäävää; läpi tunkihe kärkevä nuoli, hartiapuolt' ulos pisti, ja koht' uron tahrasi hurme. Raikuvin äänin huusi Lykaonin loistava poika: "Päin, urot Ilionin, päin, valjakonkiihtäjät aimot!
Päästi nyt päältä hän välkkyvän vyön, sovan auki sen alta, myös levysonnuksen, sepon laatiman vaskisen varjeen. Katseli haavan, kunne ol' iskenyt kärkevä nuoli, siit' imi hurmeen pois sekä voiteeks yrttejä kääri, lahjoja suopean Kheironin, isän saamia ennen. Kun Menelaon noin sotikuulun vaalivat vammaa, kohti jo kilvekkäät rivit ryntäsi iliolaisten, taas asehensapa otti akhaijit taisteloinnoin.
Vastaan iski Meges, kypärään, kuvun vaskisen harjaan sattui kärkevä peitsi ja pois hevonjouhisen töyhdön tempasi kannastaan; koko töyhtöpä tanteren multaan tuivertui, jalo tuo, punapurppuranhohtava äsken.