United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mulle: »Itsensä hän ilmi antaa, hän Nimrod on, min älyn huonon vuoksi maailma nyt ei kieltä yhtä puhu. Hän siinä seiskoon, suotta hälle haastat, kaikk' kielet ovat yhtä oudot hälle kuin muille hänen, jot' ei taida kenkään.» Niin käytiin eespäin, vasemmalle aina, ja kohtasimme jousen kantamalta ja toisen julmemman, myös suuremmankin.
Niinpä ne heitin sinne ja Ilioniin jalan saavuin, jouseen luottaen, vaan mua eipä se auttava ollut. Kaht' olen ylhäisintä jo päämiest' ampunut, toinen Tydeun poika ja toinen ol' Atreun, sain veren selvän kumpaisestakin irti, mut siitä he vain yhä yltyi. Niin kovan onnen päivänä siis otin joukean jousen vaarnalt', Ilioniin ihanaan päämiehenä miesten mieliks ottelemaan minä päädyin Hektorin uljaan.
Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi: kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi; noita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli. Mistä siihen nauhan saapi, kusta jäntehen tapasi? Hiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista! Sai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi.
Kun kuningas Agib heräsi, nousi hän iloisesti ylös ja alkoi kaivaa maata jalkojensa alla. Hän löysikin jousen, ampui sillä ritarin mereen ja hautasi hänen hevosensa maahan. Meri alkoi nyt myrskytä ja kohosi yhä korkeammalle, kunnes se ulottui aina temppeliin asti. Hetken kuluttua ilmestyi vene, joka suuntasi kulkunsa suoraan temppeliä kohti. Veneessä souti vaskinen mies.
Kun nämä näkivät intialaisten hyökkäävän, he ampuivat jousipyssyillään, antoivat eräälle miekaniskun taakse, toista ampuivat rintaan. Kun intialaiset näkivät, etteivät he tässä mitään hyötyisi, vaikka heitä oli enemmän kuin viisikymmentä ja espanjalaisia vain seitsemän, he juoksivat tiehensä ja jättivät jälkeensä kuka jousen, kuka nuolia.
Kyll' on hursti huialeita, Päänalaisen pälläreitä; Vaan onko teiän sulhollanne Oman jousen ampumoa, Oman nuolen noutamoa, Karhuntaljat katteheksi, Petrantaljat peitteheksi?" Vaan onko teiän sulhossanne Kylväjätä, kyntäjätä, Siemenen sirottajata, Varsan viejeä vaolle, Mustan ruunan mullokselle? Onko atransa terävä, Sekä luja luottimensa, Millä nurmi kynnetähän, Kämärikkö käännetähän?
Tutiseva pää kohoutui ja heikko ruumis nousi kuin jousen ponnistamana istualleen, suu avautui ja kuihtuneet huulet liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut ainoastaan laiha, vapiseva käsi ojentui sitä kohti, joka ovipielessä seisoi. Ja se, joka seisoi, lähti liikkeelle ja saapui vuoteen ääreen.
»Hyi!» jo piikain kielet kilkkaa, »tarinaa ei taida Jyrki, taikka taas hän herja pilkkaa: poishan tyttö parka pyrki, kauan huuti talvi-yössä: huurtehessa kutri kiilsi, puukko kirkas Hurtan vyössä, kassan kauniin poikki viilsi. Huomenelta sulho tuli, korjan kartanolta löysi, kassa kyyneleistä suli, tuli tuosta tuima köysi, saip' on sulhon jousen jänne; löip' on koston hetki kerta.
Hän kanteloon vaihtavi jousen ja miekan. Näin soitto soi sokean kanteleniekan: »Tule syliini mun, sa varjo kaunihin kadotetun!» Iki-Heljä, Herran nainen teillä parannusta saarnaa: »Laupiaat ja nöyrät olkaa, ettei ylpeyden laine niele elon onnen kaarnaa. Mun katumustaakkaa täytyvi kantaa, siks kunnes hän saapuu ja anteeksi antaa, valon sankari tuo, tuli Herran, mi surmaa ja uudeksi luo!»
Amiraali lähetti veneen maihin noutamaan ajesia syötäväksi. Hänen miehensä kohtasivat täällä intialaisia, jotka olivat asestautuneet jousin ja nuolin; he keskustelivat heidän kanssaan ja ostivat heiltä yhden jousen ja joukon nuolia. Yksi näistä intialaisista tuli veneen mukana karavelille.