Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
ANTON. Nähnyt mätäkuun houreessa! Mutta äänettä asioista, jotka eivät koske sinuun, ja mene toimiis! ELIAS. Olin juuri aikeissa lähtemään. ANTON. Ja kerran vielä muistutan: pidä kieles hammasrivin takana noista hulluista luuloistas. ELIAS. Ja heistä tulis kuitenkin oivallinen pari. ANTON. Pois! ELIAS. Poishan minun täytyy, saattamaan esiin kartanon vaunut. Mutta kyllä hänen masennan vielä.
Hän ei lähtenytkään enään suolaa vetämään pitkällä reslare'ellä, talonpoikain tavoin. Sillä eihän niillä talonpojilla mitään puolta ole, poishan heiltä otetaan suolat sekä hevoset. Ja saapihan sitä talonpoikana olla aina, oli Simo tuumannut. Senvuoksi päätti hän nyt ruveta herrasmieheksi. Hän hankki suuren koppelore'en.
Tavallani itse Jään teidän luoksenne; mut tavatonpa Se itse, joka luopuu itsestään Ja tulee toisen narriks. Poishan aioin. Miss' älyni? En tiedä mitä puhun. TROILUS. Noin viisas kyllä tietää mitä puhuu. CRESSIDA. Juont' ehkä enemp' on kuin rakkautta Tää avoin tunnustukseni, ja sillä Vain aion teille ansan virittää.
Aidan nurkkaukseen oli käynyt, palon niitynpuolimmaiseen aidan nurkkaukseen eikä metsän puolimmaiseen ... ei rautaan, vaan lankaan... Vaan eihän Matti muistanut siellä nyt mitään lankaa olleenkaan ... syksyllä sulan aikana oli ollut, mutta poishan hän ne keyrin aikaan muisteli ottaneensa...
Viija haki heti tultua kihlat, pani ne Santun eteen pöydälle ja sanoi: Tässä on kaikki. Kiitoksia lainan edestä. Ei ne ole vähenneet ja tuskin lienevät hyvin paljon kuluneetkaan. Santtu istui kummissaan, eipä hän olisi tuota odottanut. Poishan ne nyt mahtavat joutaa, sanoi hän viimein alakuloisena. Sieltä markkinoilta on kai tullut paremmilta parempia.
»Hyi!» jo piikain kielet kilkkaa, »tarinaa ei taida Jyrki, taikka taas hän herja pilkkaa: poishan tyttö parka pyrki, kauan huuti talvi-yössä: huurtehessa kutri kiilsi, puukko kirkas Hurtan vyössä, kassan kauniin poikki viilsi. Huomenelta sulho tuli, korjan kartanolta löysi, kassa kyyneleistä suli, tuli tuosta tuima köysi, saip' on sulhon jousen jänne; löip' on koston hetki kerta.
Poishan tämäkin loittoni, jätti Haltian siihen yksikseen olemaan, mutta kun aikainsa päästä palasi, niin toi toisiakin tullessaan, eivätkä ne milloinkaan lahjatta lähteneet eivätkä uhriaan unohtaneet. Hyvillä mielin eleli siinä erämaan Haltia, koivunsa oksia soitteli ja elämästään iloitsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät