Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Venähen väki väkevä, Meiän korkia komanto, Komantierat korkiammat, Ne leipoi kivisen leivän, Kakun paistoi kallioisen, Kakun rautaisen rakenti Tulevalle vierahalle, Saavalle käkeävälle. Kului aikoa vähäsen, Pikkaraisen piirahteli, Kaarlo ei oo kaukana enämpi, Kovan loittona koroli: "Venäläinen veikkoseni, Saa lihoa syöäkseni, Tuo olutta juoakseni!"
Pöydän nurkalle asettuivat miehet, liittivät sormensa sormien lomahan ja kävivät laulamaan, Karin äidin, kantele polvellaan, heitä takan ääressä säestäessä. Mistä laulamme? kysyi Kari. Laulamme Väinöstä, joka venettä rakenti, vaan ei saanut valmiiksi, kun kolmea sanaa puuttui.
Pois on mennyt ystäväni Pimiähän maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Käynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kävin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjänä kotihin, Tuli täyellä venolla Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista äiti joutusasti, Keitti liemen kerkiästi; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle.
Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; sorti suohon lehmäkarjan, härät murtohon murenti puoliksi susien syöä, puolen korven kontioille. Suet lausui lehmäsiksi, karhut karjaksi rakenti, minkä pisti Pienikiksi, kunka Kyytäksi kyhäisi. Lonkui päivä lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, kulki kuusikon tasalle, lenti lehmäslypsykselle.
En minä isoa kiitä, En kovin emoakana Lassa laiskaksi opetti, Piennä penkin istujaksi, Nuorena makoajaksi; Lyönyt ei virkuksi vitsalla, Nopiaksi nuoran päällä, Rapsiaksi raipan päällä. Sitte tunki turnukselle, Työnti miehelle tylylle, Pani paikkakukkarolle, Rajakengälle rakenti.
Toki kauan kertoi kansa synnystä sinisen ristin kalmistossa kaikuvassa, korvessa kohisevassa veden kahden kaltahalla. Kaikui kauemmas sitäkin muisto miehestä pyhästä, joka kappelin rakenti juurelle jumalan merkin, kastoi kansaa ja opetti.
Siksikö, että talon vanhin mies sinut rakenti, pylväät veisti ja vähän niitä veitsellään kirjaelikin, reiät niihin kirveellä nikarteli, koloi sulkupuut ja oksat silitti, etteivät vieraankaan vaatteita repisi? Siksikö, että oli tämä aukko tässä hänen ainoan aarreaittansa ovi, veräjä hänen ensimmäiseen niittyynsä?
Silloin vanha Väinämöinen löihen itsensä sepoksi, rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, polvensa alasimeksi, vasaraksi kyynäspäänsä. Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi; takoi yön lepeämättä, päivän pouahuttamatta vatsassa varaväkevän, mahtipontisen povessa.
Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi: kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi; noita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli. Mistä siihen nauhan saapi, kusta jäntehen tapasi? Hiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista! Sai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi.
Sepä Ilmarin emäntä käski muorin lypsämähän: "Käypä, muori, lypsämähän, raavahat rakentamahan! Enpä itse ennättäisi taikinan alustehelta." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ainapa hyvät emännät, taitavat taloiset vaimot itse ennen lehmät lypsi, itse raavahat rakenti." Siitä Ilmarin emäntä sai itse savupanolle, tuosta lypsylle tulevi.
Päivän Sana
Muut Etsivät