United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin hyvästi oli heille kaikki menestynyt tähän asti, että Jaakko aikoi ruveta hankkimaan isompaa asuin-huonetta. Hän hakkasi syksytalvella hirret, veisti ne ja veti hevosella kotiin. Kevätpuoleen rupesi hän salvamaan ja sulan tullessa oli hänellä kookas tupa, kolmen kamarin ja porstuan kanssa, harjapäällä.
Hauin päästä veisti sitten vanhus kanteleen ja tarjosi sitä ensin kumppaneilleen helistettäväksi. Soitti nuoret, soitti vanhat; Nuoret soitti, sormet notkui, Vanhat soitti, päät vapisi; Ei ilo ilolle noussut, Soitto soitolle ylennyt. Lemminkäinen pilkkaa tuota taitamatonta joukkoa: »Oi te pojat puol'älyiset, Tekin tyttäret typerät, Sekä muu katala kansa, Ei ole teissä soittajata!»
Kun Niilo kiskoi päreitä tai veisti jotakin tarviskalua ja Katri liverrellen istui hänen rinnalleen, laski molemmat kätensä hänen olkapäälleen ja kertoi tuhansia hupaisia juttuja, ei Niilo useinkaan monta sanaa virkannut eikä liioin työtään keskeyttänyt; ja kun Katri silloin nykäisi häntä tukasta, saadakseen "Niiloa oikein valveille", niinkuin sanoi, niin tämä vaan myhäili ja katsoi lempeästi kiusaajaansa.
"No, syntihän se on että parsi kallellaan on. Harmittaahan se lehmääkin, kun seinät kallistuvat. Mitäpä sanoisimme, jos pirtin seinä rupeaisi päällemme taipumaan emmekä pääsisi alta pois." "No, eihän tuohon tarvitse muuta kuin kaksi hyvää kiilaa, siinä on vaan jalat perään antaneet." Silloin veisti Taavetti kiilat ja löi parren suoraksi.
Hämmästyi pyhäiset miehet: "Mittyinen tämä on neito, koirat ei hänehen koske, kaikki kaikuu saaren kellot!" Tutki Pää-pyhä tytöltä: "Mistä tiesit tänne tulla?" "Tuosta tunsin tänne tulla: päivä pilkat puihin veisti, kuuhut rastia rakensi." Pää-pyhä enemmän tutki: "Lienetkö lihoa syönyt?" "Muistin Kiesuksen kipua, kuuntelin puhetta puiden, siitä virkosi väkeni."
Hm, myhähti Lauri vaan ja veisti edelleen. Suurimmalla mielihalulla katselin minä tuota suksien tekemistä ensi kerran eläissäni. Helposti huomasin, että Laurilla työkalut eivät olleet minkään nahjuksen kädessä. Hän oli työhönsä täydellisesti harjaantunut.
Ensi iltapuhteen kantoi hän lautoja tupaan, veisti ja höyläsi niitä, niin että hiki päästä valui. Kaikista esineistä huomattiin, että pojan teoksesta piti tulla kiulu. Kauvan, monena iltana ja aamuna teki poika kiuluansa, mutta päiviksi kätki hän teoksensa niin tarkoin, ett'ei kukaan voinut sitä löytää. Kun kiulu tuli valmiiksi, ei kukaan nähnyt mihin se joutui, hukassa vaan se oli.
Veisti muinen Väinämöinen, Lauvisti Suvannon sulho Hauinluusta soittoneuvon, Kalanluusta kanteloisen Itselle ajankuluksi, Kansallensa koetteheksi.
Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas nämät hyvät minulle teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi! "Siihen tempasi teräksen, siihen kasti rauta raukan pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. "Sai siitä teräs pahaksi, rauta raivoksi rupesi, petti, vaivainen, valansa, söi kuin koira kunniansa: veisti, raukka, veljeänsä, sukuansa suin piteli, veren päästi vuotamahan, hurmehen hurahtamahan."
Niinkuin Väinämöinen, Pohjan neittä Mielistellen, kotimatkallansa Kärsi kovan onnen kohtaloita, Vuodatellen voimaa miehuutensa, Hurmemettä, sydämensä simaa Koti-onnen linnun ostimeksi Niinpä nouti Väinämöisen kansa Kaikki valtakansan vaatimukset, Ostimeksi Suomen koti-onnen, Ehdon valloin edistyäksensä Kansallista kutsumusta kohti: Rauhan ruuhet, sotasoimet siksi Veisti valtakansan suosioksi, Suomalaisen kunnon kuulutteeksi.