United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuta enemmän Johannes tunkeusi rakkauden sisusperustukseen, sitä enemmän tunsi Maria oman itsensä. Vaan nyt kävivät Johanneksen vaaleat kasvot melkein himmeän punaisiksi. Hänen äänensä muuttui kovaksi, karkeaksi; hänen ruumiinsa vapisi, kun hänen sanansa kajahtivat Herran temppelissä. «Me haemme tätä rakkautta. Me luulemme löytäneemme sen maallisessa olennossa. Me luulemme!«
Näin hän eli yksinäisyydessään ainoastaan Joosepille ja odotti sitä päivää, jolloin toivonsa toteutuisi. Tämä päivä täytyi tulla ja varma kun oli siitä, ei hän kärsivällisyyttänsä kadottanut. Niin kesä kului ja talvi astui alas laaksoon; Wapun tuli pian talven hurjain sanansaattajain, myrskyn ja lumen kanssa mennä alas hänelle vieraantuneesen kotihin. Tätä aatellessaan hän vapisi.
Ja olla elinajakseen suljettuna kiljuvien mielipuolien kanssa samaan laitokseen! Ei, ei!» Se oli säälittävää. Hänen kätensä tutisivat, ja koko hänen ruumiinsa vapisi ja torjui kammoten luotaan sitä kuvaa, minkä hän oli piirtänyt. »Antakaa minulle anteeksi», hän sanoi yksinkertaisesti. »Se johtuu häiriytyneestä hermostostani. Mutta olkoon niin, jos kerran Mestarin työ siihen johtaa.
»Et, tietysti et ... pitää vain karttaa kaikkia niitä, jotka ovat huvittavia, ymmärrän sen hyvin niitä naisia nimittäin! Silmälaput päähän omassa talossaankin!» »Niin, pilkkaa sinä vaan; mutta pyytää häntä jäämään vielä kokonaiseksi talveksi minunko?» Hänen kasvonsa hehkuivat ja ääni vapisi »ei, Jakob, sitä minä en tee!» »Hyväinen aika, rouva! Niinkuin tahdot, ihan miten haluat»...
Hänen raskaitten työkapineitten lamauttama kätensä vapisi liian paljon. Ja Norinen täytyi nousta auttamaan häntä. "Isä parka!" sanoi Cécile, joka ei ollut keskeyttänyt työtään, pahvin leikkelemistä. "Mihin hänkin olisi joutunut, ell'emme me olisi ottaneet häntä hoitoomme? Irma hattuineen ja silkkileninkeineen ei todellakaan olisi tahtonut häntä luokseen."
Tahtoisitko lähteä pois huoneestani ja jättää minut rauhaan? Rauhaan pääset minun puolestani. Pääset ijäksi! Minä läksin ja suljin oven. Omaan huoneeseni saakka pakenin. Siellä vaivuin sohvaan. Ruumiini vapisi, sydämmeni löi, vereni kuohui. Olin pakahtua. Puristin käteni ristiin ja istuin siinä liikkumattomana, huohottavana, värisevänä, en tiedä, kuinka kauvan.
Kalpea tyttö vapisi synkkäkasvoisen sisarensa käsissä. Tyynesti kiinnitti tämä päästänsä otetun kultavanteen sisarensa hiuskähäriin ja veti hunnun hänen kasvoillensa. "No niin, nyt olet pelastettu. Jos kysyvät, kuka sinut pelasti, sinun täytyy vastata, ettet tiedä. En tahdo, että minun kohtaloni kenenkään sydäntä surettaisi. Pidä nimeni salassa."
Ja tämä mies, josta puhut, missä hän on? Kuka hän on?" "Sinä saat nähdä hänen ja kysyä häneltä itseltä. Mutta, voi, tyynnytä itseäsi." Vaan imettäjä vapisi enemmän kuin ennen. "Oi, onko hän säilynyt? Onko hän hengissä? Ja missä? Ja kuka voi tuoda hänet hänen äitinsä luokse? Mihin minun tarvitsee mennä, että saan nähdä hänen, ennenkuin kuolen?
Mursi pensaiden tiheikön säteili sypressien läpi ja ohitse heittäen pehmoisia varjopiirteitä mutkikkaille käytäville, ruohostoon ja murattiin. Puutarha ikäänkuin vapisi ylimaailmallisesta onnentunnosta kuun hellässä syleilyssä. Monta ihmeellistä kuutamoiltaa oli Adelsvärd nähnyt laguunien tienoilla. Niin puhdasta ja kaunista kuin tämä oli ei koskaan.
Ja hyvä oli niin kauan kuin se oli hiljaa; sillä kuu se kohoitti ääntänsä ja puhui myrskyn kielellä, silloin vapisi sekä elävät että elottomat kauhistuksesta, ja Karin tutiseva mökki, joka sijaitsi tunturitasangon keskellä, luminietoksia seinien ympärillä ja matalalla katolla, näytti siltä kuin se olisi vaipunut polvilleen ylivoiman alta eikä enää voinut kohota ylös.