Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Mutta Totila seisoi levollisena ja katsoi häneen vakavana. Furius rauhoittui. Silloin Valeria lensi Totilan syliin. "Lähde pois hänen luotaan. Lähde pian pois! Hän raivoaa. Onko hän murhannut morsiamensa?" Tätä ei korsikalainen enää kestänyt. Hän katsahti Totilaan. Tämä nyökäytti päätään. Silloin korsikalainen äkkiä livahti sypressien varjoon. "Se on totta", sanoi Totila.
Naisen hautamerkkiin on ainoastaan lotuksen lehti kuvattu ja kullalla kaunistettu; sanallakaan hänestä ei mainita kuolemassakin täällä nainen hunnulla peitetään, vieraalta salataan. Aivan aidaton on tämä kuolleiden puisto; kuitenkin se on hiljainen, mahtavien sypressien varjossa. Leveä maantie vie särkyneiden lepokammioiden päällitse.
Ruskot taivaalla kävivät sinipunertaviksi ja vaihtelivat värejä kuin opaali. Itse taivaan laki muuttui valkeaksi kuin liljan lehdet. Sypressien piirteet erottautuivat vielä selvemmin kuin kirkkaalla päivällä. Ihmisiä, puita, koko puutarhaa hallitsi illan rauha. Petroniusta kummastutti tämä rauha, varsinkin se, mikä vallitsi näiden ihmisten mielissä.
Mutta vanha sotapäällikkö rupesi kertomaan tytön historiaa ja kaikkea, mitä hän Atelius Histeriltä oli kuullut Lygien pohjolan pimeydessä asuvasta kansasta. Puutarhassa oli pallonlyönti lopetettu, ja nuoret astelivat hiekkakäytävillä, näyttäen myrttien ja sypressien tummaa taustaa vastaan valkeilta kuvapatsailta. Lygia ja pikku Aulus astelivat käsi kädessä.
Idumealainen orhi, korvat taaksepäin taivutettuina ja kaula ojollaan, karkasi nuolen vauhdilla eteenpäin, ohi liikkumattomien sypressien, joita kasvoi valkeiden huviloiden ympärillä. Tie oli laskettu litteillä kivillä, ja kavioiden kapse herätti siellä täällä koirat haukkumaan kummallista kulkijaa. Ne hämmästyivät hänen vinhaa häviämistään, nostivat kuononsa kuuta kohti ja rupesivat ulvomaan.
Nyt useimmat asukkaat asettautuvat levolle. Huoneiden kynnyksille, katujen kulmiin, laitureille, rannoilla viivähtäviin laivoihin, nurmikoille ja sypressien siimeksessä kaikkialla ihmiset uinailevat. Ei ainoakaan ylhäinen nyt näyttäydy kaupungilla. Viimeinkin siesta loppuu ja taas toimitaan kunnes virkistyksen hetki työn lopettaa.
Hän tarttui isänsä käteen. "Opi tuntemaan minut, Valerius", pyysi Totila tarttuen sydämellisesti hänen toiseen käteensä. Vanhus huokasi. Lopuksi hän sanoi: "Tulkaa kanssani äidin haudalle, joka on tuolla sypressien varjossa. "Siellä lepää hänen sydämensä uurnassa. "Muistelkaamme siellä häntä, jalointa naisista, ja rukoilkaamme hänen varjoaan.
Kuningas tiesi siten myöskin, että hän tapaisi Tejan mainitussa puutarhassa. Opettaja ja oppilas viettivät todellakin tämän yön ikivanhain roomalaisten pinjojen ja sypressien varjossa harjoittaen goottilaisten laulu- ja soittotaitoa. "Kuuntele, kreivi Teja", virkkoi nuorukainen, "millä tavalla olen jatkanut äskettäin alkamaasi runoa. "Sinä laadit kaiken surulliseksi.
Lygia vastasi hiljaa: "Rakastan sinua, Marcus." Sitten he molemmat vaikenivat, sillä heidän sydämensä olivat tulvillaan, eivätkä he saattaneet sanoin lausua tunteitaan. Sypressien oksilla sammuivat jo viimeiset sinipunertavat ruskot ja kuun sirppi alkoi valaa hopeitaan puutarhaan.
Suo mun sieluus kurkistaa: Näen onnestamme ihanata unta, Niin kauheasti ihanaa: Meit' untuvoipi vuoteet, pehmeät Kuin haahkan höyhen, sypressien alla. Verehen veri, liha lihaan yhtyy Ja hekkumahan sielu sammuu tuikahtaa. SIMRI. Mut syttyy taas, lekottaa liekissään Iäti niinkuin temppelvalkeat Pyhyyden alttarilta Jehovalle. Noin haaveksien olet hurmaava!
Päivän Sana
Muut Etsivät