Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Suo mun sieluus kurkistaa: Näen onnestamme ihanata unta, Niin kauheasti ihanaa: Meit' untuvoipi vuoteet, pehmeät Kuin haahkan höyhen, sypressien alla. Verehen veri, liha lihaan yhtyy Ja hekkumahan sielu sammuu tuikahtaa. SIMRI. Mut syttyy taas, lekottaa liekissään Iäti niinkuin temppelvalkeat Pyhyyden alttarilta Jehovalle. Noin haaveksien olet hurmaava!
MACBETH. Sen satuin kuulemaan: mut sanan laitan. Jokaisen talon palvelijoissa mulla On nuuskijoita. Huomenn' ani varhain Luo velhojen ma lähden: lisää heidän Puhua pitää. Pahimmilla keinoin Pahinta tietää halaan. Hyödyksen' Saa kaikki väistää; olen verehen Niin syvält' astunut, ett' yhtä näin, Palaanko vaiko kaalaan eteenpäin.
Päämiehelle hän lisäsi: "te silta purkakaa, jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa! Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät ennättää; apua saatte, kenraali jo tulla lennättää." Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen, kun Ryssä-parvi täyttävi jo rannan vastaisen. Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee; jo Suomalaista kahdeksan ens' paukaus pyyhkäisee.
Katso, voitostansa riemahtava Vihollinen tulj kun susijoukko, Himotessa vertä, ryöstö, vaino Seuras häntä. Virkkamatta muita Olla voipi, vaikk' ei muistamatta, Verehen kun kyllästyi jo joukko, Pahimmat vaan jäljelle olj jääneet, Silloin surkeus olj ääretönnä. Keskelle nyt käyden hevon huiman Sidottihin jalo sielunpaimen, Tähän saakka säästettynä, juosten Seuraamahan hurjaa ratsumiestä.
Ja ihmisten mielet on kuin meren hiekka: kas, viikot vieri, monet päivän ja kuun kehät kultaiset kieri; jäi unhoon jo tietojen, taitojen niekka, ja niinkuin vaha suli viisaus ja tuhmuus ja hyvä ja paha. Ja niinkuin Niniven lapset he tuli. Mut kaipaus säilyi, mi kauniina kansan sielussa päilyi; he heimojen vieraiden verehen suli, mut illanruskoon he katsoi kuin uuden aamunsa uskoon.
Päämiehell' äänti: "silta te, jos voitte, rikkokaa, Jos ette voi, niin viimeiseen verehen taistelkaa; Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät pääsevi. Apua saatte, huolta ei, tänn' entää kenraali." Takaisin riensi. Joukkomme pääs tuskin sillallen, Kun toisen rannan töyrylle tulj joukko Ryssien. Se laajeni, se tihjeni, se tähtäs, paukahti, Tulj Suomalaista kahdeksan sen ensi uhriksi.
Silloinpa Sandels kumartui ja katsoi makaavaa, Ei tuntematon ollut se, se mies olj tuttava; Ja hänen sydämensä all' olj ruoho punanen, Olj rintaan luoti sattunut, hän kuollut verehen. "Se luoti, täytyy tunnustaa, ties kuinka kohtasi, Enempi meitä tiesi se," niin lausui kenraali, "Se hänen kaidan otsansa soi olla rauhassaan, Käi, mit' olj hällä parempaa, jalohon rintahan."
Siunailkoot iki tietänne vaimot ja lapset, Suomi kun suurtui taas, laajeni laulujen maa, tää polo, poljettu niin, karu, paatinen, parka ja köyhä, että se eksynyt on veljien myös verehen. Olkatte onnelliset, Olympon te sankarit! Seuraa teit' ikikiitollisuus, siunaus maan kirotun. Tunnussana: Kaikkien maiden sivistyneistöt, yhtykää! Yö uhkaa. On pelko.
Moiset hetket kaihomielen Heittäkäämme unholaan! Vangitsee ne suun ja kielen. Pyrkikäämme ainiaan Olla onnen lapset oivat, Kosk' on meillä kunnon hoivat! Oi, kuin muistuu Suomen kansa Rakkahalta mielehen! Sehän antoi tavaransa. Saakka henkeen, verehen Puoltakaamme kunniaansa, Kohotellen mainettansa! Maita raastaa myrsky suuri, Kansa etsii varjoa, Silloin meill' on kivimuuri Suojana ja Jumala.
"Mun morsioni muille ma annan nyt, Hän kaunis ei olekaan; Kun lempisyntiän' katselen, Ma näen nyt kuolleen vaan. "Ma huomenlahjastaan huoli en Sill' kuollut on toivoni. Se papin verehen sammui, tuon, Joka poltatti äitini!" Lord Ronald yli laattian astuvi, Ei kenkään hänt' estele. Lord Ronald käy ovesta pihalle, Ei kenkään hänt' katsele. Ja morsiota, leskeä ylistettiin Yli neitoja kaikkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät