United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaste lankesi maahan, ruoho kimalteli, käki kukkui ja nuoret lehdet puistossa loistivat kauneuttaan. Järvi oli aivan lähellä ja lepäsi kuin sulanut hopea illan hehkussa. Lähdettiin veneretkelle. Kreivi Bernhardilla oli poikasena ollut purjevene, Delfiniksi nimitetty, jota hän oli rakastanut melkein yhtä paljon kuin ratsuhevostaan.
Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut enää tarpeen pelätä veden puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pelätä ruoan niukkuutta eläimille, sillä löytyihän täällä alituiseen pulppuava lähde sekä järvi laidunmaitten ympäröimänä, joilla tiheä ja mehevä ruoho kaikkina vuoden aikoina peitti maan ikäänkuin viheriä smaragdimatto.
Pienemmät puut olivat pois karsitut, maassa kasvoi mehevä ruoho ja siellä täällä metsäkukkasia. Puiston kauneutta lisäsi vielä kapea, virtainen vesi, joka hopeisena vyönä kiersi sen toista laitaa, kauniisti kuvastaen pintaansa toisella puolen korkean koivikon, toisella vastaisen rannan jyrkän kalliorinteen.
Kun hanget sulivat ja ruoho alkoi kasvaa, ei ollutkaan karjomökissä laitumelle laskettavia kuin yksi lehmä ja hevonen. Ei muuta neuvoksi kuin lähteä pois ja koettaa päästä ihmisten ilmoihin. Viimeksi teurastetun lampaan lihat kypsytettiin savussa ja otettiin evääksi. Pentin tekemät uudet virsut pantiin jalkaan.
Kas, juuria on maassa; Lähteitä sata penikulmalla; On tammen terhoja ja kiulakoita; Tuo antimuori, luonto, joka pensaast' Ylöten ruokaa tarjoo. Puutettako? 1 VARAS. Ei vesi, ruoho, marjat meitä ruoki Kuin kaloja, lintuja ja eläimiä. TIMON. Ja kalat, linnut, eläimet ei liioin; Te syötte ihmisiä. Kiitos toki, Kun julki rosvootte ja ette piile Pyhimyshuntuun!
Ruoho kasvoi nopeasti, niin että elukat saivat syötävää, kaski saatiin poltetuksi ja ruis kylvetyksi. Mutta sitten tuli helteisen kuuma aika. Ruis ei itänyt, touot kuivuivat, entiset ruokavarat olivat lopussa, pettuleipään oli jo kauan sitten käyty käsiksi eikä halmeesta saatu kuin olkia. Ruoan puutteessa karjakin laihtui, ja missä heinää niitettiin, siinä se oli poudan kuivaamaa ja surkastunutta.
Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi Toukokuulla. Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat "hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen lapsilauma vaelsi maantietä pitkin.
Mutta silloin oli ollut kesä eikä tuima talvi, kuten nyt. Ruoho vihertänyt pitkin vuorten rinteitä, vain sieltä täältä sinertävä jääkirkko vilahtanut. Kaikki oli ollut silloin niin toisin. Toisin myöskin hänen ajatuksensa myllertäneet. Nyt ne kulkivat niin tyynesti ja tasaisesti. Nyt ei niillä tuntunut olevan kiirettä mihinkään.
Joukahaisen lupaus on hänessä sytyttänyt rakkaudenkipinän; tämä on hänessä syttynyt sangen myöhään, mutta leimahtaa nyt sitä hillitsemättömämmäksi tuleksi, samoin kuin kulovalkea loppupuolella kesää, jolloin jo lehti puussa, ruoho maassa on menettänyt tuoreutensa, pahemmin rajuaa, kuin mehuisan kevään aikana.
Tämänlainen kuiva ruoho On kitkettävä pois; siis minun saat. LUCIUS. Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, Mun pelastaa suo veljieni henki! MARCUS. Isämme nimess', äitimmekin tähden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa! TITUS. Sopikaa siis; ma säästän käteni. LUCIUS. Käyn heti kirveen. MARCUS. Minä sitä käytän. TITUS. Käy tänne, Aaron, aion heidät pettää. Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.