United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on ollut vähän se velka, sanoi Petu. Isä sanoo varsin kyselleensä ja näkeehän sen kirjoistakin, että sitä velkaa oli vain muutamia satoja. Toistakymmeneen vuoteen olisi toki pitänyt karttua enempi kuin neljätuhatta markkaa. Onhan tuossa siinäkin, sopikaa pois käräjöimättä, pyyteli Viija. Sama se, jos selvä tulee, vaan siinä on vielä monta muuta kohtaa, kuin mitä minä sanoin.
Pekka olisi ennemmin antanut nimismiehen kirjoittaa vaikka mitä, mutta kun ei hänellä enää muuta ollut, niin pisti nimismies hevosen papereihinsa. Muutoin sanoi nimismies Pekalle, joka kyynelsilmin katseli Varsansa paperille panoa: "kyllä kai sinulla on jotakin muutakin Koistiselle mieluista, mutta sopikaa keskenänne; minä teen vain, mitä virkani vaatii", ja nauraa röhäytti päälle.
Vähät siitä, vaikka kaikkikin Orenburgin koirat nytkisivät saman poikkipuun alla; mutta paha jos omatkin koirat rupeavat hampaitaan toisillensa irvistämään. Sopikaa pois!" Hlopusha ja Beloborodov eivät sanoneet sanaakaan, vaan vihaisesti katselivat toisiansa. Minä huomasin välttämättömäksi kääntää toisaalle puheen, joka olisi saattanut päättyä minulle varsin epäedullisella tavalla.
Olet sinä hyvin kummallinen. Enhän minä sillä tapaa ole sanonut koskaan." "Noh, sopikaa pois. Kerttu, tuleppas näyttämään tuota kaunista joululahjaasi, josta emme tiedä, mistä se on tullut." "Pukki sen toi", niin minulle aina ennen vakuutettiin, kun lapsena lahjoja sain, ja siihen selitykseen ai'on vieläkin tyytyä", sanoi Kerttu, tuodessaan kirjansa esille.
Jos se olisi ollut väärää rahaa, silloin olisi vielä jotakin toivoa; vaan kovaksi onneksi olivat ne oikeita rahoja. Sopikaa sitten keskenänne, se ei minua liikuta, semminkin kun minulle ei jäänyt yhtään livre'ä. Kuulkaahan, sanoi d'Artagnan, missä on Athoksen hevonen? Tallissa. Kuinka paljo sillä olisi hintaa? Viisikymmentä pistole'a korkeintaan.
Kuninkaalliset prinssit, neuvo kuulkaa: Kuin kapinoivat Jerusalemissa, Sopikaa hetkeksi, ja yhteisvoimin Vihanne vimmat syöskää kaupunkiin. Idästä, lännest' Englanti ja Ranska Tult' antakoon suuntäyden tykeistään, Niin että niiden kammottava jyske Tuon ylvään kylän kivikyljet ruhjoo. Ma noita kataloita kuumentaisin, Siks että turvatta ja ruhjottuina Niin paljaat oisivat kuin tyhjä ilma.
Jos toinen sanoi pahan sanan, niin neuvo sinä häntä puhumaan paremmin. Noh, vaikkapa olisitte tapelleetkin syntisiähän olemme ihmisparat sattuuhan sitä sellaistakin. Mutta nyt menkää ja sopikaa ja sillä asia päättyköön. Mutta jos pahaa rupeatte pitkittämään, itsellenne vaan pahemmin käypi.
Tämänlainen kuiva ruoho On kitkettävä pois; siis minun saat. LUCIUS. Oi, rakas isä, pojastas jos käyn, Mun pelastaa suo veljieni henki! MARCUS. Isämme nimess', äitimmekin tähden, Mun anna veljen rakkautt' osottaa! TITUS. Sopikaa siis; ma säästän käteni. LUCIUS. Käyn heti kirveen. MARCUS. Minä sitä käytän. TITUS. Käy tänne, Aaron, aion heidät pettää. Kätesi mulle lainaa, niin saat minun.
"Vaikka tulisikin minulle kuolema osaksi siitä tunnustuksesta", virkkoi Katri parka, "en voisi sanoa, mitä lajia ne ovat. Uskokaa vaan se, isä kulta, etten suinkaan olisi tullut tänne, jos en jos en " "Jos et olisi pelännyt, ettei Heikki pääsisi tulemaan sinun luokses", jatkoi isä. "Ja nyt lyökääpä kättä rauhassa ja ystävyydessä ja sopikaa keskenänne, niinkuin oikeat Valentini-kumppalikset.
Minä ja Bartolomeo pidämme huolta molemmista ensimäisistä. Sopikaa te keskenne seuraavista, ja älkää niitä päästäkö. Ne nostaisivat oitis melua." Vastaukseksi jokainen hänen kolmesta toveristaan veti puukkonsa. Bartolomeo tahtoi syleillä poikaansa; hän tunsi hänen vapisevan. "Mikä sinun on, lapseni... Vaivaisikohan sinua pelko?" "Ei, minä muistan äitiäni; hän mielestäni minua katselee..."