United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Signe nousi puolipiloillaan, puolivakavasti tyytymättömänä. Jos te nyt tässä vielä rupeatte uusia totuuksia etsimään, sanoi hän, me emme ikinä saa mitään päivällistä. Herra tohtori: onko teillä jotakin ehdotusta? Ehdotusta? Kahdelle yksinäiselle naiselle sopivaa, siistiä ehdotusta, tarkoitan minä luonnollisesti. Ehdotusta päivällispaikasta, tarkoitti hän!
Se puhe kelpasi, ja Höylänen, Pikilanka, Peltinen ja pari heidän naapuriansa läksi marssimaan »Hiljaista rauhaa» vastaan. »Seis», huusi Peltinen, »me emme enää kauemmin voi kärsiä, että te täällä omin käsin anastatte meidän laillisen oikeutemme ja rupeatte tappelemaan keskellä katua! Te olette kaikki meidän vankimme.» »Mitä», huusi ukko Swart, »mekö antaisimme vangita itsemme?»
Anna Liisa pelkäsi miesten rupeavan koiruutta puhumaan ja sanoi: »Mitä te nyt siinä rupeatte rääsittämään ja tyhjää narraamaan!» Rahtilaiset vaikenivat.
Kun käyn Aunon luona, niin tulen tänne uudelleen. Silloin tuon sen pyssysi, jonka nyt annat. Lilja oli tätä kuunnellut ääneti, mutta yhtyi nyt puheeseen: Jos se homma ei ottaisi tulta, niin meillä on tuolla Hirvilahden rannalla maata paljonkin. Kaikki sanovat sitä hyväksi viljelysmaaksi. Jospa rupeatte sinne tekemään taloa. Paha kyllä siellä ei ole entistä.
»Kas niin, nyt rupeatte taas itkemään, siihen sijaan, että heitä täydellisesti ylenkatsoisitte niinkuin minä. Tuommoisia typeriä, ahdasmielisiä olentoja, kuin he ovat. Mokomat parjaajat. He eivät ansaitse teiltä pienintä huomiotakaan, saatikka sitten, että vielä pahoitatte mielenne heidän tähtensä.» »Mutta jos tosiaankin olen tehnyt väärin. Tarkoitan, että...»
Mokomiakin herjaussanoja tässä vielä anteeksi pyytämään rupeatte, olette vaan koko illan kehunut minua sellaisilla sanoilla, joita ei yksikään kuolevainen ole minulle vielä eläessäni lausunut, vaan kaikki ovat minua sanoneet petturiksi, saituriksi ja visukintuksi, joihin nimiin minussa onkin syytä.
Olekin aina varoillasi, etteivät Kyllä minä sinulle. Seis poika! Annatko tänne sen heti. SAARA. Mitä nyt? WIGREN. Mitä? Ette pidä kurissa poikariiviötänne! Varastaa keskellä päivää SAARA. Varastaa minun poikani. Se on valhe. WIGREN. Vai rupeatte vielä puollustamaan. Annatko tänne sen! NIILO. Kalle, otitko sinä mitään? KALLE. En. SAARA. Antaa pojan olla. WIGREN. Vai anna olla vain.
Raha kuin raha.... Kyllä se olisi siinä ajan ollen mennyt. Aikansa olisi tunnossa kangerrellut kuin rikka silmässä, mutta kyllä se olisi sulanut. Isäntä ajattelee samoin kuin pappa. Olisi se mennyt.... Mutta löytäjäiset pitää teidän nyt ainakin pitää. Elkää olko hulluja, että rupeatte tässä vielä tekemään lahjoja herrojen kassoihin. Mitä se ränttää. On niillä itselläänkin rahaa.
He läksivät yhdessä astumaan kylää kohden, ja unilukkari jatkoi: "Arvattavasti jätätte nyt talon pidon Severille ja rupeatte itse vaariksi?" "Severi on vielä nuori taloa pitämään, niin koulunkäynyt kuin hän onkin. Semmoisiin en minä pane suurta luottamusta. He jyllästävät vaan nurin ja kaivavat ojia, joihin he itse kaatuvat." "No miksi hänen sitte lähetitte maanviljelysopistoon?"
KERTTU: Minä ajattelinkin! kuulkaa herra arkkitehti, te olette leikkisä mies. GRANSKOG: Olen silloin kun tarvitaan. KERTTU: Te sanoitte minua eilen myös huonosti kasvatetuksi. GRANSKOG: Se ei ollut leikkiä. KERTTU: Jos te taas rupeatte hävyttömäksi, menen minä pois. GRANSKOG: En minä ole ollenkaan hävytön. KERTTU: Pitäisikö minun vielä kiittää teitä kohteliaisuudestanne? GRANSKOG: Melkein.