United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neitokainen, tunteeko hän siis minun majurini? Majuri von Tellheiminkö? Tietysti minä tunnen sen kelpo miehen. Eikö hän olekin kunnon mies? Pitääkös hän siitä miehestä? Sydämeni pohjasta. Todellako? Näkeekös neitokainen, nyt hän näyttää minusta entistäkin kauniimmalta. Mutta mitä palveluksia tuo isäntä sanoo majurille tehneensä?
"Näetkö, me saamme pelkkiä tyttöjä", sanoi Dora leikillään. "Enkö olekin hyvä ja kuuliainen vaimo?" "En tiedä milloinkaan ilmaisseeni vastenmielisyyttä omaa sukupuoltani kohtaan", vastasi Eugen myöskin leikillään. "Se on sinun harhaluulojasi. Mutta oli miten oli olen hyvin tyytyväinen tyttöihini, enkä antaisi pois yhtäkään pienistä prinsessoistamme."
Niin ... ajatelkaa, Kreeta!... Hän puheli minulle täydellä vakavuudella kuin aikuiselle ainakin... * Ja hän tarkoitti myös, mitä sanoi... Tunsin sen. Ajatelkaa!... Hän oli ensimäinen ihminen, joka on antanut minullekin jotain arvoa!... Minulle?... Miten kummallista!... eikö olekin? Mahdan minä jo sentään näyttää oudosta aivan täys-ihmiseltä?... Kreeta! *
Sitä vaan, että kaikella pitää olla rajansa, ymmärrätkös. Sylvi, muruseni, tule nyt taas tänne polvelleni. SYLVI. Eivätköhän nuo kaksi minuuttia jo olekin lopussa? AKSEL. Aikoja sitten, mutta se ei tee mitään. Minä en päästä sinua, ennenkuin tulet hyvälle mielelle taas, sirkkuseni. SYLVI. Aksel mitä sinulla tässä on, tässä laatikossa, kuules? AKSEL. Ai, elä koske siihen. Se on hyvin vaarallista.
Minulla on hienoja ja hiljaisia ympärilläni, sentähden pidän minä ääntä. Mutta minkätähden te oikeastaan pidätte hiljaisuutta niin hienona? Ehkä sentähden, koska ei sitä itselläni ole. Ja eikö olekin hieno se, joka hiljaisuudessa viihtyy? Hän kuulee sellaista, jota eivät kuule muut. Minun perheeni hienot ovat ainakin kaikki hiljaisia.
Jäljellä olevasta harmaasta silmästä hehkui sellainen leppymätön viha, että Cethegus astui ehdottomasti askeleen taaksepäin. "Kostoko?" kysyi hän. "Kenelle?" "Sen saat sittemmin tietää. "Suo anteeksi", sanoi hän koettaen tyyntyä, "että häiritsen teitä. "Ystäväsi Petros, bysanttilainen kaunopuhuja, on luonasi, eikö olekin?" "On. Mistä sinä "
En voi selittää, mutta kun kuuntelen, mitä toiset puhuvat ja katselen, minkälaisia he ovat, tunnen aina että olen toisenlainen. Minä en voi olla niin iloinen ja vapaa kuin muut. Tuntuu aina siltä kuin rautainen kohtalo kuristaisi kurkusta. Tunnen, etten kelpaa mihinkään ja samalla, etten itse sille mitään voi. Eiköhän ihminen olekin vain pallo, jonka on pakko pyöriä sinne, minne pyöritetään.
Julien selitti Jeannelle rakennuksen kaikki eri osat kuin asiaan hyvin perehtynyt talossakävijä ainakin. Hän käyttäytyi aivan kuin olisi ollut talon isäntä ja puhui ihastuneena sen kauneuksista. Katsopas tuota portaikkoa! Eikös olekin suurenmoinen rakennus!
Kun Pälkäneelle tultiin ja ennätettiin Taustin mäelle, jolta näkyy ihana Pälkänevesi monilukuisine saarineen, silloin Iiri huusi: »Pekko, Pekko, onko maailmassa kauniimpaa?» Kysymykseen ei Pekko vastannut, hän sanoi vain: »Niin, eikö olekin kaunista! Ja tuossa metsässä, tuossa oikealla puolellamme on se paikka, jossa peipponen ilmaiseksi laulaa etkö muista?
»Eiköstään se ole Yrjön isä, eikö olekin vain minun ja Iikan isä?» kysyi Liisan tyttö äidiltään, ja Yrjö nousi itkumielin korista turvautuen hänkin äidiltään puolustusta saamaan. Kaikki muut olivat hämillään tästä sekä Yrjön että Elsan vuoksi, Latun emäntä enin, joka tunsi itsensä aivan neuvottomaksi, vaan Elsa nauroi ja sanoi: »Kaikkialla se kaininmerkki tulee näkyviin!»