Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Eikö ole velvollisuuteni julistaa maailmalle, mitä pidän totuutena ja mikä on totuus? Saako hiuskarvaakaan poiketa vakaumuksensa tieltä? Onko lupa katsoa ihmisten mieliin ja heidän muotoonsa, vaikka olisivatkin minun vanhempiani ja läheisimpiäni? Eikö juuri silloin velvollisuuteni olekin kahdenkertainen? Eikö ennen kaikkea tule kuulla Jumalaa enemmän kuin ihmisiä?
Sitä et sinä taida tietää eikä taida tietää kukaan muukaan, mitä jumala tekee tai jättää tekemättä. Lähestyttiin kotisaarta. Saanko kiikarin, sanoi Kalle isälleen. Saatuaan sen hän tarkasti ensin kotirantaa ja sitten Korsun sataman kohtaa. Siellä on rannalla niinkuin jokin säkki, mikä lie. Mikä säkki? Anna tänne! Eikö totisesti olekin siellä se meidän potattisäkki!
Kreeta! mahdoinko minä äsken näyttää kovin tuhmalta?... mutta minun oli mahdotonta ensimältä keksiä mitään järjellistä vastausta... Olin kuin huumaantunut ... päässäni suhisi ... poskiani poltti ... oli vähällä, etten lattiaan vaipunut. No, mitä sanot nyt?... eikö olekin mukava mies, tuo isäntä?
Elämä on raskasta, tuskallista, pilkkoisen pimeää... Minä olen täällä kuin kala maalla, vedessä olisi helpompi...» Syntyi taas pitkä äänettömyys. Elsa itki ja Mari kiersi mielessään kysymystä, jota hän ei tahtonut roheta tehdä. Vihdoin hän sai sen esille omituisessa muodossa: »Etkö olekin Elsa pitänyt ainoastaan Jorista, etkä kenestäkään muusta?»
Erästä toista ihmistä kunnioitan myös, ja vielä enemmän, sitä, joka työskentelee henkisten tarpeitten puolesta, ei jokapäiväisen leivän, vaan elämän leivän vuoksi. Eikö se olekin hänen velvollisuutensa, hän kun pyrkii sisälliseen sopusointuun, ja saavuttaa sen sanoin tahi töin, ulkonaisilla ponnistuksillaan, olivat ne sitten mitä laatua tahansa?
Ja siinä oli semmoinen sali, jonka katto oli kristallista ja seinät kristallista ja samettimatot lattialla. »Eikö olekin siellä metsässä semmoinen lasitörmä ja sen alla pumpuleita, joihin saa hyppiä siltä törmältä?» kysyi Latun Liisa ja toiset myönsivät ja kyselivät kukin omia mieluisiaan.
»En ole vielä niin kaukana», vastasi kreikkalainen hymyillen; »tai sanonpa kuten Tibullus, Ket' ohjaa lempi, hän, kuhun kulkeekin, Pyhässä turvass' on. En ole todella vielä rakastunut, mutta voisin sen tehdä, jos lempeni esineen kohtaisin. Eros kyllä soihtunsa sytyttäisi, mutta papit eivät ole vielä antaneet hänelle öljyä.» »Arvaanko ma lempesi esineen? Eikö se olekin Diomedeen tytär?
Eihän sinulla niitä olekaan! Kuinka minä niitä nyt käteeni? Minkä tähden et ... järvellä tuulee niin kylmästi avonaiseen hihaan ... vaan ehkä sinä oletkin salongissa ... olekin vaan salongissa, Antti! Kyllä, kyllä! Miksi sinä, Antti, olet niin kärsimätön? sanoi äiti vähän loukkaantuneena.
»No niinhän se on, että hakeva hakee povestaankin», puolusti Latun emäntä. »Minä olen kuullut, että se olisi ja eikö se olekin semmoisessa yhtiössä, joka auttaa köyhiä?» »Jo olette erehtynyt ja mennyt herrain penkkiin», nauroi Latun emäntä. »Ei se ole meitä varten se yhdistys eikä köyhempiäkään varten, vaan pakanoita.
Niin, eikö olekin...? Eikä ihme, kun kynttelistä jo on yhdeksännellätoista! On jo aikakin!
Päivän Sana
Muut Etsivät