United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänellä ei ollut entistä iloisuutta eikä hilpeyttä, kalpea, valju oli hän nyt. Mari ja Jaakko ihastuivat ensin vieraan tulosta, vaan pian hämmästyivät he isännän surullisesta näöstä. He kehoittivat häntä istumaan ja kyselivät mikä häntä vaivaa. "Voi, hyvät ystävät, mitä minulla on nyt teille sanottavaa! Koko kylä nyt huutaa, että sinä, Jaakko, olet viime syksynä ollut appivaariasi ryöstämässä.
Uusi isku. Ja nyt voitti vesi tulen Lydian silmissä; hän purskahti itkuun, kiirehti kamariinsa ja löi oven kiinni. "Ai, ai, tämä sanoma taisi kovin koskea, ja tulla liian äkisti", sanoi pankkiherra surkutellen. "Hän olisi kumminkin kohta saanut sen kuulla", vastasi Könnilä. Sitten kyselivät he Evalta vielä yhtä ja toista sekä menivät sitten hekin Hannulaan. Hannulassa oli taas neuvon-pito.
"Hänen tätä minulta kysyessä, punastuin minä jälleen, tietämättä miksi, minä häpesin itseäni ja minua kosketti katkerasti, että jo muutkin sitä kyselivät. Minä tahdoin, vastaamatta, mennä ohitse, mutta siihen ei ollut minulla voimaa." "'Kuulkaappas minua', sanoi hän, 'te olette hyvä tyttö!
Toisetkin piiat saapuivat illalliselle. "Niin, kohta niitä meilläkin häitä saadaan!" sanoi keittäjätär illallispöydässä. "Nuorimmista alkaa." Elsa ei ollut huomaavinaan. Toiset olivat olevinaan tietämättömiä kuin äsken puusta pudonneet. Kyselivät toisiltaan ja taas kyselivät. Keittäjätär osoitti Elsaa sormellansa. "Varusta vaan pääsi, ett'et liikaa juovu häissäni", sanoi Elsa.
Toisetkin tytöt nyt palailivat juoksun vilkkaa ja uteliaina tiedustelivat, mitä herrasväki oli sanonut. Mari kertoi ja näytteli kahta viisipennistä, joita jokainen katseli käsistään. »Ketä kaikkia siinä oli?» kyselivät, jotka eivät olleet uskaltaneet niin lähelle pysähtyä, että nähneet olisivat.
Siksi toiset piispan toverit muuttivat keskustelun tavallisiksi tupakkipuheiksi, missä kirkkoraadin jäseniltä kyselivät kesästä, minkälainen oli heinän saanti, minkälainen tuli ruisvuosi, minkälainen ohravuosi, miten kaloja saadaan, miten niitä pyydetään ja muuta sellaista, että meni yhtenä rupatuksena koko huone.
He kyselivät syytä hänen ja tuon pii'an suruun, joka isännän jäljessä meni toiseen huoneesen. Leski selitti heille, että talon emäntä oli juuri kuollut ja että tuo tapaus oli heidät tehnyt surumieliseksi. Silloin olivat häämenot sillä rajalla, että häätanssi olisi pitänyt juuri aloittaa, kun tuo kuollon sanoma levisi hääväkeen. Tuo tieto teki heihin syvän vaikutuksen.
"Onko Mai nyt Jumalan luona onko hänellä siivet kuin enkeleillä? Eikö hän lennä takaisin meidän luoksemme?" kyselivät pikku sisaret kuiskaten. Kaikki oli niin ihmeellistä, niin juhlallista, heillä oli niin paljon kyseltävää, he eivät oikein voineet uskoa, että Mai oli kuollut ... ehkäpä hän heräisi eloon, jos he oikein hartaasti rukoilisivat Jumalaa.
Mutta kun tuokion kuunneltuaan kuulivat saarnan olevan sitä entistä samaa, moneen tuhanteen kertaan märehdittyä kuivaa vätkytystä, niin ihmisten päät alenivat kuni helteen raukasema kaalikko ja alkoivat aikansa kuluksi sopotelia keskenään, mikä mitäkin. Emännät kyselivät toisiltaan lehmäin tämänkesäistä lypsyä, montako saavia voita ja montako ammetta piimää.
Kalvava kipu näytti riuduttavan häntä, hän laihtui silminnähtävästi; hänen hilpeä mielensä oli kadonnut ja usein olivat hänen silmänsä punaiset itkusta. Turhaan kyselivät vanhemmat ja siskot hellän levottomina syytä hänen tilaansa; hän ei tahtonut ilmoittaa sitä kenellekään. Hän ei voinut kieltää tuskan juurien olevan sydämmessä, mutta oli lujasti päättänyt salata ne kaikilta.