United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei ei ei!" huudahti Mai vavahtaen ja painautui syvemmälle Eugenin syliin. Parin sekunnin kuluttua hän kuiskasi niin hiljaa, että ainoastaan Eugen ja rouva Bergenstierna, joka seisoi hänen vieressään, saattoivat kuulla: "Minusta tuntui kuin Julia olisi kumartunut ylitseni ja tahtonut lyödä minua ... hän kohotti kätensä näin..."
Ja hänet valtasi äkkiä kummallinen tuskan ja yksinäisyyden tunne, kaipaus tuonne, tuon kirkkaan tähden luo, joka loisti kaukana ikuisissa korkeuksissa, jonne hänen ajatuksensa ei löytänyt tietä... Mutta pikku Mai uinaili tuolla sisällä tyynenä ja rauhallisena, nähden kauniita jouluyön unia.
Eugen ei vastannut, mutta hän ymmärsi heti, että Dora nyt aikoi puhua juuri siitä, mitä hän itsekin aina ajatteli. Dora katsahti Eugeniin. "Luulen, että Mai otetaan meiltä pois", kuiskasi hän. Eugen kohautti olkapäitään ja vastasi tylysti: "Miksi vaivaat itseäsi synkillä ajatuksilla?
"Miten he voivat olla niin iloisia", ajatteli hän, "miten voi Eugenkin olla niin iloinen ... eikö hän näe varjoa, joka Maita seuraa ... eikö hän näe, mikä kirkkaus hänen kasvoiltaan hohtaa...?" Kun Dora eräänä iltapäivänä oli pienokaisten luona lastenkamarissa, huomasi hän, että Mai oli harvinaisen kalpea eikä ottanut osaa sisarten puheluun ja leikkeihin kuten tavallisesti.
Pikku tytön nimeksi tuli siis "Mai", eikä Märta. Dora sanoi, että hän oli pieni "kevätkukka", joka oli puhjennut vasta kesäkuussa.
Niinpä järjestettiin sänkykamari ja lastenkamari sairashuoneiksi, Mai eristettiin sinne kahden sairaanhoitajattaren kanssa, ja Eugen ja Dora muuttivat asumaan Eugenin huoneeseen. Nyt seurasi raskas aika. Dora ei muistanut koskaan nähneensä Eugenia niin synkkänä kuin nyt; hän oli kuin kivettynyt, ja koskaan ei näkynyt hymyilyn merkkiäkään hänen kalpeilla kasvoillaan.
"Sellaisen kuin Karinin ... sen pitää istua oksalla ja sillä pitää olla hyvin suuri häntä, joka on pystyssä näin..." Ja Mai kohotti pieniä käsivarsiaan näyttääkseen, miten suuren oravan hännän piti olla. Eugen hyväili tyttöstä ja katseli vähän aikaa vaijeten hänen hienoja piirteitään.
Pitkäpartainen ja roteva mies oli näyttämässä Aukustille suuren suurta kirjaa, komeaa kuvakirjaa. »Onko se englantilainen kirja?» kysyi Santeri kiihkoisasti, mutta pysytellen ulompana. »Jees, mai boi», vastasi partamies. Santeri kurkotti kaulaansa nähdäkseen. Sen verran näki kuvaa, että tunsi sen raamatun kuvaksi. »Onko se englantilainen raamattu?» »Jees, inglish bibl», toisti merimies.
Niinkö kävisi Eugeninkin? Jäykistyisikö hänkin, kivettyisikö hänkin surusta, jos Mai kuolisi? "
Hän ei tosin osannut laulaa niinkuin äiti, mutta hän kertoi satuja paremmin kuin kukaan muu, omituisen hurjia, hirvittäviä satuja, jotka lumosivat pienokaiset. Julia neiti oli onnellinen, hän iloitsi jo kuin puoleksi saavutetusta voitosta. Ainoa, mikä häiritsi hänen iloansa, oli, että Mai juuri Mai, jonka hän ennen kaikkea olisi tahtonut voittaa, puolelleen ei koskaan oikein suostunut häneen.