United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja heidän hyvä tuulensa tarttui Söderlingiinkin.... Ehkä se on niin ... ehkä on niin.... koska Helgakin sanoo ne jumalan lähettämiksi. Hurraa, hurraa! Heiluta, Kallekin, Hannallesi, kun se juuri sitä varten seisoo vantissa ... on se sorja tyttö.... Mutta Kalle seisoi hiukan ulompana, jurona, kädet taskussa ja kääntyi pois jo ennen kuin venhe oli päässyt sataman suusta.
Eihän me kun oltiin talous-kahvisilla, sanoi Viija iloisena. Kyllä minä näin, vaan niistä saattaa tarttua, ole ulompana. Ja täällä on keitettynä oikeata kahvia, tule juomaan. Onkos niillä noilla istukastytöillä oikeata kahvia? Ei. Ne ovat köyhiä. Onkos niillä äitiä? Kuollut se on niiltäkin äiti, vaan on niillä isä. Antaako se niille kahvia?
"Me emme voi purjehtia vastatuuleen", vastasi luotsi, miettien keinoa, kuinka hän löytäisi tekosyyn, laskeaksensa vastakkaiseen suuntaan. "Te olettekin tulleet väärään väylään; teidän olisi pitänyt mennä tuon niemen ympäri; siellä voisitte pysyä ulompana rannasta, jos alkaisi ankarasti tuulla.
Tytöt olivat huutaen lähteneet hyppyyn. Vaan Liisa, joka poikien tullessa oli sattunut olemaan ulompana, lähestyi paikalle ja pojat jouduttautuivat pakoon. Pari heistä, Terilän Heikki ja Lapin Mikko, jäi seisomaan nyrkit puristuksissa uhaten: Tulehan, litulatu! Mutta hekin lähtivät hiljalleen menemään, kun Liisa meni heitä kohti.
Vesi hajosi läiskähtäen hänen altansa ja pauhahti sitten umpeen hänen jälkeensä. Virta vei samassa kuohun pois, ja pyörre sekoitti sen muiden laineiden kanssa, jotka kimeltelivät ulompana. Kaikki oli jälleen hiljaa. Eikä kuulunut kuin aallokon hieno lipinä keskeltä jokea, missä juoksu oli nopein.
Ja tuntui siltä, että edempänä ei voinut se marikko olla, kun olivat jo niin pitkältä kulkeneet. Hän palasi takaisin kedon luo, jota vielä katseli. Siinä olikin pieni mänty muutamalla laidalla, vaikka se ei ollutkaan aivan ladon edessä, vaan vähän ulompana. Se on se keto. Ja tuolla oikealla näyttää metsä kohoavankin kankaaksi. Hän poikkesi tieltä metsään.
Olin jo heretä etsimästä sekä palata kaupunkiin, kuin äkkiä vähän ulompana meren rannalta huomasin naisen haamun, jonka, vaikka se oli kaukana, helposti tunsin. Se oli Elina. Siellä hän istui, samassa asemassa kuin olin nähnyt hänen kotonakin, nojaten päätänsä käteen ja katsoen ulos merelle.
Läntisen Hämeen sydänmailla, vesien takana, asuskelee hajallansa veneh'ojalaisia. Ne tunnetaan kaikki pitkistä käsivarsistaan, kieroista sääristä, ulkonevista poskiluista ja isosta pään takaraivosta, joka aina töröttää päähinettä ulompana, minkään tavallisen lippalakin tai edes huopalakinkaan voimatta sitä suojaansa käsittää. Monet sanoivat heitä nähdessään: kuinka he ovat muodottomia!
Eikös se nyt ole niin soma, että on niitäkin, puolusti Liisa. Onpa se nyt koko soma, sanoi Reeta nauraa hykäyttäen. Olkoot ne sitten yksistään, vaan eikö liene tahtonut sinuakin. Tahtoi toki, sanoi Liisa. Vaan miten minä ilennen olla, kun minulla ei ole nämä vaatteet niin hyvät kuin muilla. Niinpä ovat, myönsi Reeta. Ja tokko nuo sinua kovin kaivannevat, jos seisot sen aikaa ulompana.
Iirin ei ollut ikävä, sillä hän pääsi kouluun, ja sinneppä hän niin hartaasti halasikin, ettei hän mitään vaikeuksia eikä ikäviä muistanut. Pekko hänelle sitäpaitsi matkalla aina näytti uusia esineitä, joita Iiri, joka ei ollenkaan ollut kotirajoja ulompana käynyt, uteliaasti katseli.