United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aivan kankaan laidassa nousi Santeri pensaikosta, puljautui kuin vesilintu sukkelosta ja alkoi: »Tuleppas tänne Latun Liisa, karhumaija, poikatyttö, litulatu, litulatu...» »Seekatti! Menenkö ja vähän hatuutan?» kysyi Liisa kääntyen takaisin ja oli nyrkit puristuksissa. »Elä mene», pyysi Elsa, joka vielä pelkäsi, että jalat tutisi. »Odottakoonpa.
Ja siinä se mies nyt seisoi julman näköisenä, nyrkit puristuksissa aivan kuin uhaten jotakin. »Mitä merkitsevät nyt minun rikkauteni, jotka niin suurella vaivalla ja taistelulla olen koonnut? Sitäkö varten Jumala on minulle lopultakin antanut menestystä, että voi kolhia sitten kahta kovemmin. Kiusa ja kuolema!»
»Kysy mutkalta, kyllä väärä vastaa!» tiuskasi Elsa pyörähtäen ylpeänä selin Liisaan. Liisa purskahti itkemään, vaan sitten pyörähti yht'äkkiä Elsan eteen nyrkit puristuksissa ja uhkaavassa asennossa. »Sinä olet haltioissasi!» sanoi Elsa koettaen nauraa ylenkatseellisesti. »Niin olen ja voiman roska hartioissani kutisee!» Liisan ääni jyrisi. »Soo! Kenen kanssa haluaisit otella? Minunko?»
Silmät paloivat, huulet olivat puristuksissa, suun ympärillä oli tuima piirre, ja uhkaavasti, melkein vihaisesti ponnisti hän ensi innossaan kaikki voimansa, niinkuin otus olisi ollut ensi aukealla saavutettavissa. Lappalaisen latu, jota hän heti lähti noudattamaan ja jossa näkyi jälkeen lähteneen koiran käpälien sijat, vei kosken vartta myöten suuren järven rannalle.
Elsa tempautui juoksemaan puskien vastatuuleen, mikä hameet painoi jalkoihin, niin että suurin ponnistuksin sai askeleen. Nyrkit puristuksissa tuijotti hän morsianta, joka kauniissa puvussa seisoi kirkkaan salin ikkunassa nyökytellen päätään ja hymyellen onnellisena. Eläköön! huusi suuri väkijoukko. Kun morsian oli kadonnut ikkunasta, kulki Elsa väkijoukossa etsien Maria.
Olen elänyt viime ajat kuin hyvin syvällä jossakin mustassa kuilussa, puristuksissa sen seinämien välissä. Taivas on näyttänyt sinne pikimustalle ja ihmiset liikkuneet ympärillä kuin mustat peikot, satujen pahimmat hirviöt. Aivan kuin kylmä, jäädyttävä henki on huokunut kaikkialta ja jotakin mustaa raskasta on aina putoamassa, jonka alle on joutumassa lutistuksiin.
Minä tunnen hänet normantilaiseksi, ja normantilaiset ovat itsepintaisia. Ja todella, vaikka hänen kurkkunsa oli niin kovissa puristuksissa, koetti hän sittenkin huutaa. Odotahan! sanoi d'Artagnan, ja ottaen nenäliinansa kapuloitsi hän Lubin'in suun. Ja nyt, sanoi Planchet, sitokaamme hänet puuhun kiini.
"Tuoko on poikani?" "Se, hevosesi!" Koistisen kädet puristuivat nyrkkiin. "Tuoko minun poikani, tuo pöljä!" huuti hän niin, että Iikkakin pyörähti katsomaan vierasta, jonka oli niin komealla kyydillä ja suurella riemulla tuonut kotimökille. Ja siinä se mies nyt seisoi julman näköisenä, nyrkit puristuksissa aivan kuin uhaten jotakin.
Tytöt olivat huutaen lähteneet hyppyyn. Vaan Liisa, joka poikien tullessa oli sattunut olemaan ulompana, lähestyi paikalle ja pojat jouduttautuivat pakoon. Pari heistä, Terilän Heikki ja Lapin Mikko, jäi seisomaan nyrkit puristuksissa uhaten: Tulehan, litulatu! Mutta hekin lähtivät hiljalleen menemään, kun Liisa meni heitä kohti.