United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koska sankarimme lähes puoli penikulmaa näin ratsastanut oli ja ehtinyt mäen juuri likellä Palojoen kylää, niin eipä paljon enään puuttunut, etteivät saavuttaneet häntä peikot, ja kuolemata vartoi hän vaan. Mutta sillonpa äkisti eteensä aukeni taivas, ja enkelin, samoin kuin unissa, hän nähdä sai ja kuuli huudon: »aja ristikölle», ja tuli tämä ääni enkeliltä, joka kohta taasen pilvihin peittyi.
Peikot hän korpien pimeydestä karkoittaa, uskoon ja valoon ja vapauteen pakanuuden orjuudesta hän kansan vie, Jumalan työtä tekee, kirkon ympäristöä perkkaa ja sen kellojen äänen kaukaisimpiinkin rotkoihin kaiuttaa! Sellaisia olivat aina hänen sanansa, ja silloin tuntuivat hänen omat huolensa hänestä niin pieniltä ja itsekkäiltä.
Väinön tiedon turvaan viemme, soiton suuren suojaan saatamme, ett'ei sotkis vieras virttä, ruotsi rikkoisi säveltä. KARITAR Lähdemme, Kari... KARI Ei saisi rintani rauhaa siellä, salot synkkinä seisoisivat, peikot puun juurilla jurottaisivat, kosket kostoa huutaisivat. Panun antama isku yöt päivät päälakeani pakottaa.
HUKKA: Antakaa ketun puhua! Hällä on sitä sisässä, jota älliksi sanotaan. KETTU: Siispä ääneni koroitan. Armaat, viljon viinaveikot! VILLIKISSA: Sano peikot! ILVES: Viinapeikot! KETTU: Armaat pikku piinapeikot KAIKKI: Hyvä! Hyvä! Piinapeikot! KETTU: Kun ja koska me nyt olemme, kuin sanotaan, maan kuninkaat KAIKKI: Hyvä! Hyvä! Maan kuninkaat! KETTU: ajatella meill' ois aika valtakuntamme parasta.
Tehnyt sen vain suunsa viettelevällä hymyllä, vain vartensa aisti-iloisella notkunnalla. Eikä Johannes pelännyt enää huomispäivän suruja eivätkä eilisen peikot häntä enää ahdistaneet. Se oli Liisan ensimmäinen lahja Johannekselle. Ja Johannes oli ruvennut aavistamaan, mikä aarre hänellä Liisassa oli, ja katsonut kuin uusin silmin häntä.
Olen elänyt viime ajat kuin hyvin syvällä jossakin mustassa kuilussa, puristuksissa sen seinämien välissä. Taivas on näyttänyt sinne pikimustalle ja ihmiset liikkuneet ympärillä kuin mustat peikot, satujen pahimmat hirviöt. Aivan kuin kylmä, jäädyttävä henki on huokunut kaikkialta ja jotakin mustaa raskasta on aina putoamassa, jonka alle on joutumassa lutistuksiin.
Mutta kun rullalle oli kiertynyt jo viisi kuusi syltä sen häntää, niin se vihdoin tunsi sen ja rupesi huutamaan: Voi häntäni! Häntäni! Kehrääjä ei pitänyt tästä lukua, vaan yhä rukkiaan polkien alkoi hän laulaa: "Pyöri, pyöri, pyöräseni!" niin väkevällä äänellä ja pitäen rukillansa niin suurta melua, ett'eivät toiset katolla väijyvät peikot kuulleet toverinsa valituksia ja kirouksia.
Vasta kun löi aamen lukkoon rukouksen selkeän, tuli valmis vauhti ukkoon, hatun päähän painoi hän: »Syöskööt kaikki hornan peikot vastaamme nyt valtanaan, Herran kanss' ei olla heikot, hurraa, pojat, eespäin vaan!» Joukkonsa ja Jumalansa kanssa leikkiin lähti näin, sit' ei valtaa vastassansa, jot' ei rohkenis nyt päin.
Mutta, katsahtaen eteenpäin, huomasi uros mäen alla pellon, jossa vesivaot ristiin kynnetyt olivat, sitä kohden hän ratsasti, yksi loiskahdus ja ruuna ristikkö-saralla seisoi, ja tämä oli sankarin pelastus; sillä peikot he seisahtivat ulkopuolelle aitaa kuin olisi heitä kohdannut tulinen seinä.
Kuolleet ja peikot ovat nimittäin aina vihoin toisilleen. Silloin kuuli hän miten kuolleet nousivat haudoistaan ja miten ankara meteli ja ulvonta syntyi. Rasmusta ajoi kuitenkin yksi kummitus takaa ja oli juuri musertaa hänet allensa, kun hän sai ovensalvasta kiinni ja pelastuneena pääsi huoneesen. Mutta siellä pyörtyi hän keskelle laattiaa.